Rapisevaa tähtirataa
kiitävä viutilo ratas
syöksyy eteenpäin.
Kaarteissa kipinät lentävät
ryöppynä
maailmankaikkeuden tyhjään kiuluun.
Uudenvuoden päivä:
vaaleanpunainen purukumi renkaan urassa,
uusi pyykkipojalla kiinnitetty päristin,
foliotähden sakara,
katkennut pinna, joka viittilöi jokaisella pyörähdyksellä
nousemaan mukaan
ja ajamaan sirkuskarhuna
loppumattomalla linnunradalla.
* * *
Runotorstai.
5 kommenttia:
Kiulupa hyvinkin, maailmankaikkeus, parempu kuva kuin kuilu.
Ihana metafora! Itsekin pidän kiertyvyyden ja syklisyyden ajatuksesta. Tosin pyörä taitaa pyöriä nykyään jo niin kovaa, että kyydistä putoaa helposti.
Hyvä sammakko tämä ;-) Oikein silmilläni näin pyörän matkaavan.
oijoi, sirkuskarhuna linnunradalla. Niinpä.
Kiitos kommenteista! Pyrin tässä runossa sellaiseen kotikutoiseen ja repaleeseen. Sitähän se elämä on. Kömpelöä.
Lähetä kommentti