Vapaapäivä

Puhtini loppui perjantaina siinä pasta carbonaran ja ensimmäisen punaviinilasillisen jälkeen. Otin päiväunet. Niiden aikana alkoi joulun aika ja kuka tietää, siirryttiin uuteen aikakauteen. Postmoderniin jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Ja punaviinikin ehti loppua.

Herättyäni lipitin kiitollisena sitä surkeaa punaviinitilkkaa (erinomaista Isobeloa, eteläafrikkalaista reilun kaupan viiniä), joka minulle oli armollisesti jätetty ja keräsin tarmoa viedä koira lenkille.

Huomasin talven tulleen. Se talven henki, jonka toimenkuvaan kuuluu joulunalusajan somistus, on ottanut tehtävänsä hyvin vakavasti. Voidaan jopa sanoa, että on sattunut ylilyöntejä. Vapaa-ajallakin on selvästi tultu tupsuttamaan huurretta ikkunoihin. Oksien kuurapeite on liioitellun paksu ja pörröinen, eikä luonto ole ikinä niin huolellinen, että se kävisi läpi jokaisen korren ja silmun.

Palattuani kävin nukkumaan ja nukuin ylipitkät yöunet.

Liekö siis ihme, että olo on epätodellinen. Sehän on levännyt! Olen juonut koko aamun kahvia ja seurustellut äidin ja siskon kanssa webkameran ja mesen välityksellä. Menen tänään jouluostoksille. Sitten pikkujouluihin, joihin olen itse itseni kutsunut. Lauleskelen ensimmäisen adventtisunnuntain psalmia ja yritän saada yhden sävelkorkeuden (paholaisen hyppy) kohdalleen. Mistään ei voi tietää, onnistuuko. Aina se kuulostaa yhtä diaboliselta minun korviini. Kuka on kirkkauden kuningas? [hyppy] Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot.

Voisiko joku selittää, mitä se Sebaot tarkoittaa? En ilkeä kysyä keltään.