sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Navakkaa innostusta lännen suunnalla

Minullahan on näitä puuskia. Innostun jostakin asiasta ja perehdyn siihen intensiivisesti porautuen yhä syvemmälle senhetkisen ihastukseni maailmaan. Kyseessä voi olla jokin liikunnan muoto tai ruoanlaitto. Mikään ei kuitenkaan kiehdo minua samalla tavoin, kuin luonto ja erityisesti eläinten elintavat.

Havahduin tässä joku ilta sitten, että oli lukenut kiihtyneessä mielentilassa 19 sivuisen keskusteluketjun maakonnien horrostuksesta 2005-2006. Konnaharrastajat kertoivat foormumilla havaintojaan ja kokemuksiaan siitä, kuinka he olivat saaneet sinä vuonna konnansa ensin paastoon ja sitten horrokseen. Huudahdin innostuneesti, kun selvisi, että kreikankilpikonna Jasserin paasto oli onnistunut (viimeinen kakka tuli kylpyyn lokakuun 12. 2007) ja ensimmäinen talvihorros oli lähtenyt hyvin käyntiin. Välikommentoin jännittyneenä nelikuukautisen horroksen vaiheita: viikottaista punnitusta, asennonvaihdoksia, kosteusprosentteja ja lämpötiloja (maakonna horrostaa turpeessa, n. 5 asteen lämpötilassa, esimerkiksi jääkaapin vihanneslokerossa). Tervehdin kiinnostuneesti modernia ilmiötä, nimittäin viinikaapin käyttöä kilpikonnien horrospaikkana. Jossakin vaiheessa jäin syvällisesti miettimään harrastajien käytäntöjä verrattuna luonnollisten habitaattien olosuhteisiin. Onko jatkuvat kylvyt tarpeellisia? Voiko konna juoda liikaa, jolloin suolatasapaino häiriintyy? Sessio huipentui, kun luin vavahdellen kertomuksia siitä, kuinka konnat ovat sitten kevättalvella herätelty ja ruokittu ensimmäistä kertaa. Ajattelin ottaa käyttöön yhden kierrekantisen vihkon ja kerta kaikkiaan kerätä siihen tietoa lemmikkimaakonnien horrostuksesta. Minusta on aivan normaalia ja hyväksyttävää pitää maakonnan kakkapäiväkirjaa. Sehän on kiehtovaa!

Sitten luin yhtä pitkä viestiketjun konnien horrostamisesta 2006-2007.

Olen innostunut vastaavalla tavalla muun muassa seltopusikeista (2000), häkkilinnuista (1996-1999), kissoista (2004), leopardigekosta (2007), arabian kielestä ja kulttuurista (2004) akvaariokaloista (1995-1997, 2005-2007), eräästä tietystä rock -alakulttuureista (1999-2002), chilinkasvatuksesta (2005-2006) ja orkideakummitussirkoista (eilissäpäivänä).

Olen ihaillut kiihkeästi sellaisia henkilöitä, kuten Gerald Durrelia, Kondrad Lorenzia, Jane Goodallia ja Asko Kaikusaloa. Elämäni onnellisimpia hetkiä on ollut heidän teostensa lukeminen ja tietenkin haaveet siitä, että voisi tutkia eläimiä työkseen. Joskin ajatus siitä, ettei minulla voi olla makuuhuoneessa asuvaa lemmikkipöllöä, on ollut jokseenkin sydäntäsärkevä. Paitsi jos asuisin Korfulla, hmm...

Tästä valaistuneena olen taas päättänyt tutkia, voinko, ja miksi muka en voi mennä töihin Korkeasaareen. Siihen asti syvennyn pohjoisen pallonpuoliskon ainoan apinalajin jälkikasvun psykofyysisen kehityksen tukemiseen keskikokoisessa maakuntakirjastossa.

10 kommenttia:

kini kirjoitti...

LUTEET! Otappa selvää luteista. Etsin tietoa meille tulleesta luteesta ja selvisi kuinka lude-harrastajia on vaikka kuin paljon!:)

Jenni kirjoitti...

Katselin kuvia sellaisesta valkotäpläisestä isosta köllikästä. Hurja on!

kini kirjoitti...

Ne kuvat olivatkin aika, sanoisinko puistattavia...meillä vieraili sellainen vihreä...pthyi!

Kati Parppei kirjoitti...

"Olen ihaillut kiihkeästi sellaisia henkilöitä, kuten Gerald Durrelia, Kondrad Lorenzia, Jane Goodallia ja Asko Kaikusaloa. Elämäni onnellisimpia hetkiä on ollut heidän teostensa lukeminen ja tietenkin haaveet siitä, että voisi tutkia eläimiä työkseen."

Sielunsisareni! Nuo nimet muodostavat myös Pagistaanin vankkumattoman pantheonin. Tykkäsin kovasti myös muun muassa Ilkka ja Sesse Koiviston kirjoista (ja Thor Heyerdahlin, ja...)

Tunnistan itsestäni niin ikään tuon puuskittaisen vimman, joka kohdistuu mitä merkillisimpiin asioihin. Tosin surukseni olen huomannut, että väikkärin vääntäminen laannuttaa sitä ja jollain tapaa turruttaa tiedon etsimiseen.

Jenni kirjoitti...

Ilkka ja Sesse unohtuivat, ja James Herriot. Puuskittainen vimma olisi tosiaan perin hyödyllinen, jos se kohdistuisi siihen "oikeaan työhön".

Joskus haaveilen alanvaihdoksesta.

Ziina kirjoitti...

hei, tiedustele sauvasirkanmunia täältä http://www.mipihe.vuodatus.net/ tai sirkat.net sivuston ylläpitäjältä http://www.sirkat.net/

Kirvesti kirjoitti...

Mulla noi innostukset ovat sellaisia, että ne ovat vain pään sisällä. Kuvittelen vaan tekeväni. Koska tiedän, että oikeasti se tekeminen olisi tuskallista ja epätyydyttävää, koska ei kuitenkaan voi todella onnistua siinä kunnolla. Tulee halvaksi.

np. Luontoilta

Jenni kirjoitti...

Kirvesti: aika Ihaamainen elämänasenne, pessimistinen. Tuo "tulee halvaksi" oli jotenkin liikuttava:) Se pitää sanoa murahtamalla...

Molla kirjoitti...

A-haha, oli ihan sairaan kiinnostava se maakonnien talvehtimisjuttu! Et ole yksin siis. Harmi vaan, että paljastit tärkeän juonenkäänteen, eli että talvilepoon itsenäisesti hakeutunut Jasser todella tulee selviämään. Minulla se oli vielä lukematta.

Meinasin alunperin kysyä sinulta oletko harkinnut maakonnan hankintaa ja siksi luet, mutta nyt minullekin on selvää, että ei, ketju todella on niin vangitseva :).

Jenni kirjoitti...

Molla! Hengenheimolainen! Kyllä minusta eläinten elämästä lukeminen on hirveän kiinnostavaa ihan sinällään, mutta kyllä olen vakavasti harkinnut myös maakonnan hankintaa, ovat ne niin sympaattisia.