lauantaina, syyskuuta 01, 2007

Flunssaisen neurootikon iloinen lauantai

Mitä tekee flunssainen neurootikko silloin, kun hän ei sairastumisensa vuoksi pääsekään rokkaamaan, ryyppäämään ja riekkumaan? Hän järjestelee tavaroita. Vitsi piilee siinä, että järjestely ei ole sijaistoimintaa. Jos neurootikko saisi valita, hän korvaisi kaiken toiminnan ja sosiaalisen elämän järjestelemällä, purkittamalla, pussittamalla ja tekemällä omistamistaan esineistä pieniä asetelmia. Hän tukahduttaisi "Hanki elämä" -lausetta kirkuvan järjen äänen minigrip-pussilla tai tesa-teipillä. Oikeastaan hänellä menisi niin kauan aikaa valita minigrip-pussin, tesan ja mahdollisesti kuplamuovin ja pakkausteipin välillä, että ongelma ikään kuin poistuisi itsestään.

Miten olen voinut ELÄÄ niin, että kaikki talouden kirjekuoret eivät ole samassa laatikossa kokojärjestyksessä?

Ostin halpamarketista säilytyskorisetin ja käytin tunteja ja taas tunteja miettimällä, mitä esineitä koreihin kannattaa panna. Olohuone näyttää nyt siltä, että siellä on leikitty sitomisleikkejä toimistotarvikkeilla ja lopuksi kokeiltu muoviräjähteitä. Olen tehnyt kaksi vankkaa päätöstä:
1) Tarvitsen toisen säilytyskorisetin.
2) Beherovkateeplöröt parantavat flunssan.
3) Beherovkateeplöröt ovat ratkaisu moneen muuhunkin ongelmaan.

Kysyisin kuitenkin, että jos ahdistuu siitä, että kirjoituspöydän yhdessä laatikossa on "vähän kaikkea" eikä esimerkiksi vain erilaisia piirustustarvikkeita, häviääkö ahdistus beherovkaplöröllä?

Jos kukaan ei vastaa minuutin kuluessa, otan beherovkan esiin ja kertakaikkiaan vaan kokeilen.

Ps. Layout muuttui vahingossa, mikä on harmi, koska pidin todella paljon siitä entisestä, mutta en ole vielä jaksanut keskittyä siihen. Älkää pidättäkö kuitenkaan hengitystä. Ainakin koko sunnuntai menee uusilla säilytyskoreilla leikkiessä.

10 kommenttia:

Moira kirjoitti...

Mulle tulee ihan samanlaisia ahdistuksia! Vaikka heitin just puolet vaatekaapista, kirjahyllystä sekä keittiönkaapeista pois, tavarat ei mahdu mihinkään ja niitä on liikaa. En enää tiedä mistä voisi luopua... Ostin muovisia, kannellisia säilytyslaatikoita ja mietin pitkään ja hartaasti mitä kaikkea niihin sulloisin. Ja tajusin että tarvitsen niitä 20 kpl lisää.

Ja minne laitetaan se pikkusälä, jolle ei ole mitään paikkaa, muttei raaski heittää pois?

pikku sue kirjoitti...

Supporttaan täysillä tuota ajatusta, että elämän voi melkein korvata kodinparantamistoimilla! ;) Alkukesästä vapaavalinnassa myytiin 30 L:n muovilaatikoita kympillä kolme. Kävin siellä kolme kertaa ja uudistin vaatteiden kesä/talvisäilöntäjärjestelmämme... Ahh.

Moira: Se pikkusälä piilotetaan tietysti koriste-esineiden sisälle (esim mukit/maljakot/kahvikupposet tms. tms.)

Kirsti kirjoitti...

Luin koko postauksen läpi ja luulin sinun puhuvan _säilytyskorsetista_. Mietin kiihtyneenä mitä kaikkea säilytyskorsetissa voisi säilyttää. Mutta toki korisetti on käytännöllisempi.

kukkis kirjoitti...

No, hävisikö? Siis ahdistus beherovkalla.

Juuri siksi ei ikinä kannata ruveta mitään siivoamaan eikä varsinkaan järjestämään, että niitä hommia ei saa koskaan suoritetuiksi loppuun. Tämä on minun mottoni.

antitäti kirjoitti...

Sä olet kyllä luotu kirjastonhoitajaksi!

kateudella,
kollega, jonka kämppä ja työpöytä ovat yleisen paheksunnan kohteena olevia lääviä, ja joka bibliomaanisuudessan ei voi poistaa mitään jajaja...

Jenni kirjoitti...

Moira ja Pikku Sue: olen myös miettinyt hartaasti, miksi pikkusälä on muka jotenkin paremmin järjestyksessä kun se on purkissa tai korissa tai laatikossa. Tavaraa on yhtä paljon, tai jos säilytysastia lasketaan, niin YKSI enemmän... Sitä pohtiessa voikin metsästää tilavia säilytyslaatikoita.

En muuten ymmärrä, miten olen voinut missata tuon vapaavalinnan tarjouksen.

Kirsti: säilytyskorsetti on kieltämättä aika kiihdyttävä ajatus. Siinä voisi kantaa kaikkea mukanaan! Esimerkiksi kämmekkää, eväitä, vaihtovaatteita ja hakaneuloja.

Kukksi: en muista. Mutta olen melko varma siitä, että beherovka ja tee sopivat erinomaisheshti yhteen. Ja allekirjoitan tuon ajatuksesi siitä, että järjestely on loputonta. Tällä on hiukan sekaisempaa, kuin aloittaessani.

Antitäti: kiitos! En kyllä ole mikään tip top. Siksi onkin pakko uppoutua järjestelyihin.

Veera kirjoitti...

Juuri näin! Seurauksena neuroottisesta puuhastelusta - jolle ei ole parempaakaan aikaa - saattaa olla myös perheriita.

Nyt kun joku vielä kertoisi, mikä olisi paras paikka Raision markkinoilta ostetuille kuudelle maustepussille, tuntisin, että päivän hyvät työt on tehty, ja uskaltaisin antaa itselleni luvan levätä.

Jenni kirjoitti...

Veera, kaikilla kunnollisilla neurootikoilla on tuollaisia ongelmatilanteita varten joko

a)vintage-peltitölkkejä
b)tupperware-säilytysastioita
c)itse lasipurkista kuumaliiman ja lasimaalien avulla askarreltuja uniikkeja mausteastioita

Kuulun ryhmään a, mutta sympatiseeraan myös ryhmiin b ja c kuuluvia.

Välillä on kieltämättä vaikeaa, kun puoliso ei ymmärrä puuhan tärkeyttä, saati osallistu siihen. Mutta millainen olisi kahden neurootikon talous?

Kirvesti kirjoitti...

Minäkin järjestelen aika tarkkaan. Mutta epämääräinen paha olo usein jää, koska lopullista järjestystä ei voi saavuttaa, tai jotain. Mulla on kirjoituspöydän ylälaatikossa Orthexin pienistä säilytyslaatikoista koottu osio, jonka olen liimannut laatikon pohjaan kiinni sinitarralla. Juuri tänään teki vähän pahaa kun vain heitin pyyhekumin epämääräisesti sinne, vaikka tiesin ettei se menisi oikeaan koloonsa. Kyllä tällainen Järjestys on paljon tärkeämpää kuin Puhtaus.

Isäni kuoltua järjestelin kaikkea melkein pari viikkoa intensiivisesti, ja ostin kaikenlaista toimistotarviketta/säilytysastiaa sun muuta. Pohdin, että teen tätä taistellakseni entropiaa (kuolemaa) vastaan (vaikken ehkä käytä termiä oikein).

Ja Veera on sattumalta käynyt aivan samoilla markkinoilla, jossa me myimme sitä kirjalaatikkoa eurolla. Ties vaikka olisi ostanut meiltä arpoja.

Jenni kirjoitti...

Kirvesti: minullakin on muovilaatikoilla vuorattu pöytälaatikko ja ihan samoja fiiliksiä, jos tavaran vain nakkaa sinne, vaikka joku muu paikka olisi sille oikeampi.

Ehkä se toisiaan on taistelua entropiaa vastaan. Yhä kaottisemmaksi käyvän ympäristön hallintaa. En yhtään ihmettelisi, jos nämä harmittomat oireet pahenisivat sitä mukaa, kun kaikelta informaatiolta on yhä vaikeampaa suojautua. Maailma on sekaisin, mutta jossakin on järjestys.