tiistaina, elokuuta 28, 2007

P-sana

Hämeenlinnan kirjaston lokikirjassa kerrotaan kirjojen poistamisesta, tuosta julmasta, vaativasta ja mielikuvitusta kiihottavasta kokoelmanhallinnan osa-alueesta.

5 kommenttia:

Kirvesti kirjoitti...

Pelastin juuri viime viikonloppuna ison laatikollisen kirjoja. Tosin ehkä vain väliaikaisesti, kun ne menivät takaisin varastoon, joka kohta joutuu evakkoon. Osa kirjoista oli semmosia tosi hienon näköisiä nahkakantisia. Tai en tiedä olivatko oikeasti, mutta jotenkin hienosti sidottuja kuitenkin. Järjestömme yritti eräillä markkinoilla siis myydä sen koko laatikollisen kirjoja eurolla, muttei mennyt kaupaksi. Enkä ole kirjastonhoitaja, mutta kyllä se silti synniltä olisi tuntunut heittää ne kaikki roskikseen.

Jenni kirjoitti...

Kyllä minä olen aina suosinut sellaisia "ota tästä" laatikoita se sijaan, että olisin ikinä vienyt yhtään ehjää kirjaa paperinkeräykseen.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjojeni määrä asuntoni kokoon nähden on saanut minut harkitsemaan luopumista osasta kirjoja. Silmäillessäni alustavasti hyllyjä, en löytänyt yhtään kirjaa, josta haluaisin luopua, myydä kirpparilla saati laittaa paperinkeräykseen. Ja vanhat kirjat ovat niin kauniitakin...

Liekö suku"vika".

-Ä-

ps. mitä mieltä J olet Lempäälän kirjamaatista?

Jenni kirjoitti...

Moi "Ä", olen kyllä alkanut antaa kirjoja pois, se on jotenkin vähemmän julmaa, kuin niiden myyminen.

Kirjamaatti on mulle aika uusi asia, enkä ole sitä kokeillut. Vankka mielipiteeni on, että on sitä pöllömpiäkin! Kulttuurikeskus Arxissa on taidemaatti, josta voi ostaa pieniä taideteoksia samaan tapaan, kuin välipala-automaateista. Se oli ainakin ihq!

Moira kirjoitti...

Yritin soittaa, et vastannu, apuaaaa, vaihdan kouluaaaaa! Paniiiic! Soita, soita soita! Käsky!