perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Töissä saatan käyttää porakonetta, mutta kotona aion vaalia 50-lukulaisia kotirouvaperinteitä


Tyylikkyys on hauras, orkideamainen asia. Kaikki tietävät, että orkideaa on helppo hoitaa, mutta kuka viitsii nähdä sen vaivan?

Esimerkiksi tyylikäs päivällinen voidaan valmistaa melko mutkattomasti: keittoja valmiina (nimimerkillä pahaa via-riippuvuutta on hoidettu jo puoli vuotta ilman näkyviä tuloksia), kaikki marketit myyvät nykyisin krutonkeja, sinappikaalia, herneenversoja ja muuta hienostunutta hörsöä ja pääruoka saa nykyisin kernaasti olla jotakin hyvin puhdasta ja pelkistettyä vaikkapa kauden vihanneksista. Tyylikkyys ei riipukaan varsinaisesti työmäärästä, vaan yksityiskohtiin paneutumisesta. Jos tämän kaiken nauttii viidessätoista minuutissa keittiön tahraiselta kerniliinalta, se ei ole tyylikästä. Talouspaperi servettinä ei ole tyylikäs, vaikka se olisikin kuvioitua talouspaperia. Kiire ei ole tyylikästä.

Entäpä jos kattaisimme päivällisen (tämä amerikkalaisen niksiohjelman juontajan äänellä)? Seuraavilla yksityiskohdilla kaikkein yksinkertaisimmastakin päivällisestä tulee tyylikäs:

1. Silitetty pöytäliina. Tiedättehän. Pyöreä tai suorakaiteen muotoinen pala kangasta, jota painellaan kuumalla raudalla, kunnes siinä ei ole ryppyjä. Pöytäliinan järjestäminen vie ehkä viisi minuuttia, mutta ei uskoisi. Pöytäliinat ovat harvinaistuneet ja niiden suojelemiseksi pitäisi käynnistää kampanja.

2. Kattaminen. "Ota vati kaapista, soppa on hellalla" ei ole tällä kertaa vaihtoehto. Sopille ja pastoille on muuten olemassa kauniita ja halpoja kulhoja. Itse kaadan kulhoon ensin vedenkeittimellisen kuumaa vettä. Lämmitetyssä astiassa ruoka pysyy kuumana kauemmin.

3. Kankaiset servetit _tai edes paperiset_. Kankaisia servettejäkin myydään nykyisin muutamalla eurolla kaikissa tavarataloissa. Asian voi viedä vielä asteen tyylikkäämpään suuntaan, jos hankkii servettirenkaita ja nimikoi ne. Itselläni on useita erilaisia paperiservettejä eri tilanteisiin. Pirteä polka dots käy hyvin esimerkiksi pinaattikeittokulhon kylkeen. Suosittelen vankkoja, raidallisia kuituikangasservettejä esimerkiksi piknikleipien kääreeksi.

4. Kukat ja kynttilät. Ei tarvita hopeisia kynttilänjalkoja, valkoinen voileipälautanen ja tuikku riittää. Sidottu kukkakimppu voi arkena tuntua liian pönäkältä. Muutama luonnonkukka tai kauniissa vesilasissa ei tunnu pönäkältä milloinkaan.

5. Kiire ei ole tyylikästä. Äänetön ahmiminen ei ole tyylikästä. Ja miksi mistään ei saa enää kauniita ja mukavia kotitakkeja, jonka voisi pukea päälle töiden jälkeen ja viettää sitten kaunista arkea?

* * *

Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että kahvinkeitin on ruma. Miksi minun aamuhetkieni pitäisi olla rumia? Eikö päivä ala paljon paremmin, kun keitän kahvin mutteripannulla ja juon sen mukin sijaan kauniista kahvikupista? Kaivoin juuri kaapista mustavalkoisen arabian kahvikuppiparin ja surautin kahvit vanhanaikaiseen tapaan vintage-espressokeittimelläni. Oloni on lannistumaton ja pirtsakka! Masentavina hetkinä aion ajatella pikkuista kahvikuppipariani ja pöydällä tuoksuvaa jasmikkeenoksaa!

4 kommenttia:

Miss Foxy kirjoitti...

kankaisesta servetistä (kumma sana, tuo servetti, mielenkiintoista olisi syventyä sen alkuperään, joka tosin ei paljon edes mielikuvitusta vaadi)
tulee kyllä ravintelissakin sellainen olo, että nyt ollaan jossain paikassa.

varsinkin silloin minulle tuli kumma olo, kun valkoinen kostutettu kankainen servetti ojennettiin minulle kun saavuin erääseen hotelliin, ja servetin sisällä oli jäähdytetty (jäädytetty?) hopeinen paksu lusikka, joka piti kankaan viileänä ja virkistävänä.

silloin ajattelin, että on tyyliä. ja tyyliä. ja servetti oli kovin virkistävä, juuri sitä tarvitsinkin, juuri sillä hetkellä ))

se oli savettia paljon tyylikkäämpi.

Jenni kirjoitti...

Kyllä noissa korneissa yksityiskohdissa on ihan oikeasti tyyliä. Pitää vain heittäytyä mukaan ja nauttia.

Itse loksahdan helposti sellaiseen käytännölliseen ja mukavaan ja arkipäiväiseen ja tylsään. Tiedäthän. Crocksit ja reisitaskuhighwaterhousut ja hassu t-paita. Mutta todelliset kicksit saan puolihameesta, silitetystä kauluspaidasta ja siitä, että varpaankynnet on lakattu.

Ja kangasservetti, aah, jäähdytetyllä hopealusikalla viilennetty kangasservetti, siinä on kyllä jotakin erityisen kohottavaa.

emmi2410 kirjoitti...

kävin juuri ostamassa erään nimeltämainitsemattoman tavaratalon aleenusmyynneistä ihan tiettyjä peltirasioita, joita olen himoinnut, mutta joihin opiskelijabudejstti ei ole kyennyt. minusta on vaan niin ihanaa säilyttää aineksia peltipurkeissa tai lasipurkeissa, joista makaronien kiemurat ja hiutaleiden kaunesus näkyy. ja ah kuinka siisti kaappi onkaan.

lisäksi käytän hyllypapereita. tästä faktasta joku ystävä oli sangen järkyttynyt. kuulemma KUKAAN ei ENÄÄ käytä hyllypapereita. Jos näin on minusta se on lähinnä surullista. samaten kuin jos sinun oivalluksesi pöytäliinojen harvinaistumisesta on totta.

ehkä tämä vähän liittyi aiheeseenkin?

Jenni kirjoitti...

emmi: suunnittelen siivouskomeron täysdekoreerausta vähintään uusin hyllypaperein. En pidä myöskään mahdottomana sitä, että tapetoisin sen ruusukuvioisella tapetilla.

Kauniit peltipurkit ja lasitölkit liittyvät ilman muuta aiheeseen! Ehkä elämästä on tulossa niin hopukasta, että kangasliinatkin ovat liikaa ja se on surullista, ei niinkään kangasliinojen kuin ihmisten elämänlaadun kannalta.