tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Kuinka [et] saa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa



Olen palannut Itä-Suomesta ihanan, pitkän viikonlopun jälkeen. Kissoja on leikitetty, kummilasta tavattu, mustikoita noukittu ja puarissa käyty. Kyllä vain! Ravintolameininki oli erittäin vilkasta - joskin paikoitellen tunnelma oli kaurismäkeläinen. Viikon menovinkkinä voin kertoa, että pienet itäsuomalaiskylät ovat väärällään mukavia ja kohteliaita isäntiä, joilla on emännänpaikka auki.

Totuuden nimissä on kerrottava, että puarissa oli myös muutama sellainen, jotka eivät ymmärrä sanaparia "Ei kiitos". Ilmeisesti vetovoimastaan varmat miehet - ja luultavasti naisetkin - ottavat pakit erittäin henkilökohtaisesti. He eivät kykene käsittelemään ja hyväksymään sellaista asiaa, että kohdetta ei vaan kiinnosta. Älykkäille ja ihastuttaville Jemoryn lukijoille tarvitsee tuskin sanoa, että etsittepä tanssiseuraa, hoitoa tai elämänkumppania, tajutkaa kerrasta. Juuri mikään ei ole niin vastenmielistä, kuin jankuttava saalistaja. Paitsi tietenkin sössötyskännissä jankuttava saalistaja, jonka mielestä ei on kummallinen yksitavuinen äännähdys, joka todennäköisesti tarkoittaa: "Jatka vielä puoli tuntia, bebeh, alan jo lämmetä."

Iltani melkein pilasi eräs lattapää, joka tuli kutsumatta samaan pöytään, vonkasi puoli iltaa tanssimaan joko itsensä tai valikoitujen, sammumispisteessä olevien ystäviensä kanssa. Keskustelu meni suunnilleen näin.

-Hei tyttö, tämä mies haluaa tanssia sun kanssa.
-Ei kiitos tällä kertaa. *Herttainen hymy*
-Hei. Hei. Hei! Tää mies haluaa tanssia sun kanssa *hitaasti, selvästi ja kovalla äänellä, mies iskee silmää*
-Joo kuulin kyllä, mutta ei kiitos. *Väkinäinen hymy*
-Hei. HEI! Mä en ymmärrä, miksi sä olet paarissa, jos sä et halua tanssia.
-Mä seurustelen nyt tämän naisystäväni kanssa, me ei olle nähty pitkään aikaan. Sitäpaitsi te olette aivan liian kännissä, että tanssimisesta tulis yhtään mitään. *Kääntyy naisystävän puoleen, siemaisee vissyä ja yrittää seurustella*
-Saatanan saatana.
-*Ignoroi*
-Kuule tyttö, sun kannattais katsoa peiliin ja tilata vaikka aika kampaajalle.
-*Ignoroi ja peittää huonosti tyrmistyksensä*
-Sut pitäis viedä nurkan taakse ja vähän kopeloida.
-*Miettii kuumeisesti, millä miehen voi tappaa ilman pahaa siivoa*

Eli kun en halua tanssia isäni ikäisen, agressiivisen hukkapätkän kanssa, olen ruma ja minulle saa vihjailla seksuaalisella väkivallalla. En ole ikinä kokenut miesten taholta minkäänlaista uhkaa, mutta tämänkin päivän piti tulla. Myöhemmin kuulin, että sama paskanaama oli kopauttanut erästä tuttavaani ilman mitään syytä silmään ja yrittänyt aloittaa tappelun. Ryömiköön takaisin litteän kivensä alle.

No, ilta oli mitä mukavin, ja ensi kerralla luovutan suosiolla pöydän ja toivon, ettei sössöttävä saalistaja seuraa. Ja mistä voi ostaa sähkölamauttimia?

4 kommenttia:

Miss Foxy kirjoitti...

RUMA onkin naiselle kätevä sana heittää, kun haluaa loukata, usein juuri kun on tullut torjutuksi.

voisin kertoa tästä pari tarinaa, mutta en nyt jaksa naputtaa ))

mutta se on juuri sellainen sana että se jää mieleen kaivertamaan, tapaan olisiko siinä sittenkin perää.

Jenni kirjoitti...

Eihän se hyvältä tunnu, vaikka tilanne olisikin sellainen, että sama ihminen on ensin tehnyt itseään tykö.

Jotain omaperäisempää voisivat keksiä ensi kerralla...

minh kirjoitti...

Minä en usko enää paikan vaihtamiseen enkä pöydästä luopumiseen, jos joku häiris ottaa sen valtaansa ja ahdistelee ihan miten tahansa tai puhuu epäasiallisesti. No, en tiedä, mikä on fiksuina, mutta senverran kilari olen, ettei kukaan tule ajamaan minua pöydästäni jos en ole tehnyt mitään ja joku vaan haluaa rääkätä. Pureudun pöydänjalkaan kiinni ja saa olla aikamoinen käsirysy, ennenkuin lähden, silloinkin vain heittämällä.

Tietenkään en suosittele väkivaltaa tai tilanteen uhmaamista, mutta minusta naiset antavat usein liian helposti periksi ja sen tilan niille känniääliöille. Sitäkin voi treenata. Puoliensa pitämistä. Jos siis kiinnostaa.

Viimeksi riitelin ventovieraan naisen kanssa ravintolassa siitä,kumpi meistä oli ensin pöydässä. Kerrankin olin asiallinen ja sanoin, että arvotaan tämä pöytä tai annetaan henkilökunnan päättää, koska minä otan ennemmin turpaani, kuin myönnän jotain, joka on vale. Ei kelvannut, joten nainen lensi niska-perseotteella ulos, kun yritti stumpata röökinsä hiuksiini. I won! Ha ha!
-minh-

Jenni kirjoitti...

minh: olen periaatteessa aivan samaa mieltä, ja käytännössä todella pureuduin siihen keinonahkatuoliin ja uhittelin ja heiluttelin keskaria jne. Ajattelin myöhemmin, että toope oli niin soosissa, ettei taatusti edes ymmärtänyt puoliakaan hienostuneista loukkauksistani.

Missä opetetaan naisia ottamaan oma tila silloin, kun siihen on selvästi oikeus? Tarvitsen kurssia.