Kävin viemässä kaikki rahani kampaajalle. Oli pakko! Ylikasvanut hennavärjätty letti muistutti jotakin, jota voi nähdä sateisina maatalousnäyttelypäivinä kyntöruunien aitauksessa. Minulla oli hallitsematon hinku työntää pääni ruohonleikkuriin. Oli susiruma.Nyt olen sairaan pähee muidu, jolla on kolee fleda.
Menin varaamaan paikkaa työkavereiden suosittelemasta parturi-kampaamosta. Varauksen otti vastaan heebo, jolla oli ainakin puolitoistakiloa rautaa naamassa, pitkät, kärpässienen väriset kynnet ja keltainen tukka - mistä olin tietysti tohkeissani sen kaksi viikkoa, ennen laskettua aikaa.
Eilen pääsin sitten ihastuttavan, pikkulettisen naisen käsittelyyn - jestas, että tytöllä oli nopeat kädet. Kun suljin silmät, minusta tuntui siltä, kuin tukkaani olisi nyppinyt ja nipsinyt kuusi vikkelää pesukarhua. Annoin kampaajalle muuten vapaat kädet, mutta toivoin, että otsatukasta jäisi edes fragmentti. Hiustenpesussa vaivuin nirvanaan ja kun lopulta sain lasit päähän, hullaannuin oitis peilissä näkemääni naikkoseen, jolla oli edestä pitempi, violetinpunainen polkkatukka, sahalaitainen otsis ja oransseja raitoja.
Tsiisus, hekuma jatkuu, varasin heti uuden ajan. Aion nimittäin pysyä pois kyntöruuna-kategoriasta niin kauan, kuin tili tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti