torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Uusi paljas minä

Menin sitten haksahtamaan turhamaisuuden syntiin ja hankin piilolasit. Jostain syystä piilolasit ovat tuntuneet liian turhamaisilta. Olen ajatellut, että lasit ovat minun juttu ja että ne ovat jotenkin luonnollisemmat. - jopa minulle liian oudon logiikan mukaan. Kehykseni kun kun ovat järjestään olleet mieluummin näyttäviä kuin huomaamattomia. Nykyisetkin loistavat eläinmaailman varoitusväreissä: mustassa, oranssissa ja vihreässä.

Kokemus maailmasta piilolinssien kanssa on ollut lievästi sanottuna avartava: enhän ole nähnyt itseäni ilman välissä killuvia, erikoishiottuja iskunkestäviä ja heijastamattomia muovilinssejä miltei kahteen vuosikymmeneen. Ensinnäkin maailma sumenee ja muuttuu epämukavaksi jos ei räpyttele.

Toinen outo asia on asunnossa liikkuva outo luminainen. Käsitys mittasuhteistani on ollut vääristynyt! Olen kuvitellut olevani pieni kurvikas puikula, mutta olenkin leveä ja raamikas kuin naisten soutujoukkueen kapteeni! Minulla on hartiat ja lihaksikas selkä ja kunnon synnyttäjän lantio. En ole oikeastaan siro, olen vankka ja litteä kuin hyvin tehty laituri.

Kolmas shokki on omat kasvot, ajatella, etten ole nähnyt aikuisia kasvojani koskaan ilman laseja: näköni on niin huono, että kun irrotan nenän peilin pinnasta, kasvot ovat utuinen läikkä, jossa on silmiä merkkaavat tummat supat ja punertava sumu siellä, missä on suu. Kasvoni ovat nimittäin yllätyksekseni aika epäsymmetriset: varsinkin silmät ovat tehty selvästi eri päivinä, olikohan Jumala peräti unohtanut toisen ja väkertänyt toisen kiireessä, huonossa valaistuksessa. Se selittäisi hajataitonkin, minkä vuoksi toinen silmä katsoo suoraan, kun toinen vielä hakee kiinnekohtaa.

Kun vielä oppisi ottamaan linssit pois ilman, että tökkii itseään silmämunaan.

8 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Sinulla on siis edessä tutustuminen uuteen ihmiseen!
Aika hurja juttu.

Piilolasit ovat minusta tuntuneet mahdottomilta, koska hieron silmiä kaiken aikaa. Raportoipa, miten totut.

Mukavaa juhannusta!

Miss Foxy kirjoitti...

raportoi myös, alkavatko *muut* nähdä sinut eri tavalla. katsotaanko sinua esim. eri tavalla.

itse huomaan selvän eron piilareilla / rillit päässä esiintymisessä.

SusuPetal kirjoitti...

Tuli mieleen tuosta Miss Foxyn huomiosta, että suhtautuukohan sitä itsekin itseensä eri tavalla, jos on piilarit eli esiintyykä eri lailla kuin lasien kanssa? Monihan ajattelee, että lasit eivät sovi, ovat kamalat, hankalat ja piilareitten kanssa tuntee itsensä jopa, hmmm. kauniimmaksi. Ja jos pitää itsestään enemmän piilareitten kanssa, niin sädehtiikö tuota tykkäämistään ympäristöönkin, herättäen sen huomion eri tavalla?

Ei ole kokemusta, on vain lasit. Mutta sädehdin:))

Jenni kirjoitti...

Susupetal: alan olla väleissä tämän luminaisen kanssa... Linssit kaihertavat hieman, en osaa räpytellä tarpeeksi. Lisäksi koelinssit eivät korjaa taittovirhettä, en näe ihan yhtä hyvin, kuin laseilla. Mutta uudet linssit sitten...

Foxy: kyllä muut näkevät eri tavalla. He katsovat silmiin, eivät silmälaseja. Tunnen itseni aika alastomaksi välillä. Tunnen myös itseni erilaiseksi ja ehkä se tiedostaminen näkyy myös muille.

Silmien ilmeet näkyvät paremmin. Pidän itsestäni lasien kanssa, mutta tämä on kyllä aika huimaa.

Ohari kirjoitti...

Minunkin tekisi mieleni piilareita, sillä vaikka en laseja ihan jatkuvasti tarvitsekaan (lähinnä pimeällä, tv:tä katsoessa, ajaessa ja luennoilla), en parissa vuodessa ole oikein niihin tottunut. Söhin ne aina vinoon ja likaisiksi, en osaa kääntää päätä tarpeeksi ja joskus kehyksen taakse risteyksessä piiloon jäänyt auto on aiheuttanut syräntykytyksiä. Onneksi olen oppinut tuota ilmiötä varomaan. Kumminkin silmät ovat tietokonekuivat ja muutenkin melko herkästi narttuilevat. Niin että käyttökokemuksistasi kuulisin minäkin kovasti mielelläni! (Olipas pitkä pohjustus taas :-)

Piikkari kirjoitti...

Silmälaseilla näkyvä olemus on se oikea. Piilolinssit vääristävät kaikin tavoin, kuten huomasitkin. Ota vaikka valokuvia niin näet.

Tiedän koska olen niin kokenut.

Jenni kirjoitti...

Ohari: tietokone ja piilarit ovat yhdistelmänä ihan saatanasta. Parhaiten piilarit ja narttuilevat silmämunat toimivatkin noin kolmen promillen sikunoissa, huomasin ma, silloin se järkyttävä nortinveto ja hyvännäköisten miesten tuijottaminen (räpyttelemättä) ei haittaa. Ha ha. Voi kerpele mikä juhannus. Mutta se puolimetrinen k*rpä otsasta on kadonnut jonnekin, eikä vannekaan purista enää päätä.

Tämä siis piilareiden käyttökokemuksista.

Piikkari: enkö siis olekaan viidakon seksijumalatar? Näääh.

Anonyymi kirjoitti...

Suosittelen astumista vielä askeleen edemmäksi -silmäleikkaukseen, mars! Itse koin elämänlaatuni (ihan oikeasti) paranevan huimasti, kun pääsin eroon puolisokeudestani. Nyt voin kesällä uida missä haluan ja nähdä, onko edessä kiviä eikä tarvitse miettiä mihin puuhun lasinsa ripustaisi, talvella en sokeudu huurusta aina kun menen sisään tai ulos, lasit eivät kylmää poskiani pakkasella ja kun aurinko paistaa, voin pitää aurinkolaseja jne jne... ja kaiken päälle vielä tuo luminainen -olo ainakin osan aikaa!!! Rahaa siihen meni, mutta maksoin lainan vuodessa takaisin enkä ole katunut päivääkään, päinvastoin!