Isä laskeutuu pitkiä portaita alas kirjaston saliin pojan kanssa. Minusta ei tule koskaan aikuista, joka osaa luontevasti liikkua yhtä hitaasti kuin pienet lapset ja se tekee minut surullisesti. Kesä on ikkunoiden takana ja näyttää lämpimämmältä kuin onkaan, lasin takana, eikä kosketa.
Kaikki on lasin takana. Eikä voisi vähempää kiinnostaa.
Älkää tulko yhtään lähemmäksi, saatan purra päänne poikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti