perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Silloin halusin tappaa

En ymmärrä ihmisiä, jotka soittavat radio-ohjelmiin ja joilla ei ole mitään sanottavaa.

En ymmärrä ihmisiä, jotka käyvät viikonloppuisin autonäyttelyissä.

En ymmärrä "päivä prinsessana" -ajatusta. Minusta teemahäät pitäisi kieltää. Myös häämessut pitäisi kieltää.

En ymmärrä ihmisiä, jotka soittavat öisin ohjelmiin, joissa arvaamalla puuttuvan vokaalin lauseesta m_nä olen _d_oott_, pääsee suoraan lähetykseen ja voi voittaa rahaa, kunhan ensin saa läpi siivottoman kalliin puhelun ja tietää vastauksen 900 muuhun kysymykseen.

Kaikki edellä mainitut ilmiöt edustavat kategoriaa "Asiat, jotka ärsyttävät Jenniä".

Mutta on myös kategoria: "Silloin halusin tappaa".

Henkilö A vie itsensä viettämään kivaa iltaa kaupungilla. Hän käy siiderillä, tekee muutaman melko hyödyllisen - tai ainakin puolusteltavissa olevan vaateostoksen - ja menee elokuviin katsomaan, kuinka Helen Mirren tekee täydellisen suorituksen Englannin kuningattarena. Sitten jonkun kännykkä soi. Hän ei vain paina punaista luuria, vaan vastaa siihen ja kertoo olevansa elokuvissa.

Kun Jenni on koonnut itsensä ja todennut, että käsiase, joka on tarkoitettu itselleen ja ympäristölleen vaarallisten lattapäiden nopeaan lopettamiseen, jäi toiseen käsilaukkuun, hän syventyy elokuvaan ja yrittää imeä itseensä jokaisen minuutin Mirrenin roolityötä.

Ja silloin sama puhelin soi uudelleen. Ja henkilö vastaa siihen kertoakseen, ettei voi puhua, koska on elokuvissa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jumalauta. Nuo justiinsa samat asiat jotensakin myös minua kovasti ÄRSYTTÄVÄT.

Lienet jo Prahassa.

Se on kaupunki, jossa melko harvat asiat enää jaksavat ärsyttää. Paitsi jos toinen olut viipyy pöytään tullessaan.

Jenni kirjoitti...

Puhelimen soiminen leffassa on yksi niistä mitättömistä ja yksinkertaisesti torjuttavissa olevista asioista, joista menee aina herne nokkaan. Mutta pahin tilanne oli tietenkin, kun olin hautajaisissa ja eturivissä olevan surevan omaisen puhelin alkoi huutaa. Jumalauta.

Laukku on pakattu ja kohta ollaan expressbussissa kohti Helssinki-Vantaata:)

Anonyymi kirjoitti...

Sen surevan omaisen puhelin soi hautajaisissa siksi, että hän on sureva omainen. Olosuhteiden uhrina hänelle annettakoon anteeksi. Onhan hän surusta sekaisin ja taatusti uupunut järjestettyään peijaiset suvulle mieliksi. :)

Muuten toivotan helvetin alimpaan koloon kaikki puhelinterroristit teattereista ja museoista. :P