Minua luultiin pojaksi. Lasettelin pyörällä vauhdikkaasti, mutta varovasti melko jyrkkää alamäkeä, kun mutkan takaa eteen tupsahti pari rouvashenkilöä. Ehdin hyvin jarruttaa hillitysti ja kiertää heidät varovasti, mateluvauhdilla, etten roiskuttaisi rouvien päälle rapaa ja loskaa - ja huomautetaan nyt, että olen reipas, mutta erittäin varovainen ja huomaavainen pyöräilijä. Rouvat kuitenkin huomasivat minut vasta, kun olin kohdalla ja toinen ilmeisesti säikähti vähän.
1. Täti: No ei ne yhtään kyllä katso eteensä!
2. Täti: Pojat on poikia...
* * *
Kävin vähän aikaa sitten kofeiinipitoisten nautintoaineiden yli kepeää, mutta hirveän kiinnostavaa keskustelua sukupuolesta, tarkemmin sanottuna genderistä, sosiaalisesta sukupuolesta, jonka ilmenemiseen voi vaikuttaa kaikenlaisilla feminiinisillä tai maskuliinisilla attribuuteilla: käyttäytymisellä ja ruumiinkielellä, meikillä, vaatteilla, hiustyylillä.
Olen itse sitä mieltä, että erilaisten, sosiaalisten sukupuolien kirjo on laaja, gender on yksilöllinen muotokuva, jossa on liikkumavaraa. Vaikka määrittelenkin itseni heteroksi ja naiseksi, ei heterous ja naiseus ole mitään niin näkyvää, ettenkö menisi urheiluvaatteissani - löysässä tuulitakissa ja mic macin reisitaskuhousuissa, bandanna päässä - pojasta. Tulkinta olisi varmaankin ollut toisenlainen, jos olisin meikannut ja kammannut hiukset, pukeutunut tyköistuvaan, pastellisävyiseen pyöräilyasuun ja ajanut räjähtäneen maastopyörän sijaan vaikkapa Helkaman Kaunotarta. En kylläkään ymmärrä, miksi olisin tehnyt niin. Olin pyöräilemässä sekä liikunnan vuoksi että päästäkseni määränpäähäni, en esitelläkseni heteronaiseuttani.
Ja totta puhuen, esittelen heteronaiseuttani lähinnä bileissä, joihin pukeudutaan tai Ukkoselle, joka on laillisesti vihitty aviomieheni. Minusta räikeä, oman seksuaalisuuden esitteleminen on vastenmielistä ja tarpeetonta. Jos hameen tai vartalonmyötäisen paidan käyttö riittä kertomaan, että vastassa on nainen, niin tarvitseeko asia varmistaa esittelemällä cleavage ja sääret? Ja korostan vielä, etten suinkaan jyrkästi tai tiukkapipoisesti paheksu vihjailevaa pukeutumiseta tai elekieltä. Pidän itsekin naisellisista ja seksikkäistä vaatteista, tyköistuvista farkuista ja avokaulaisista paidoista. Mutta haluaisiin elää niin, etten joudu näkemään kenenkään stringejä samalla, kun valitsen tomaatteja. En edes miehen stringejä.
2 kommenttia:
Mitäpä tähän voi muuta sanoa, kuin että näinhän se on!
Stringit tomaattilaatikon luona? Kummallinen kauppa :) Mutta totta, asiaa kirjoitat. Miksi muuten naisten odotetaan paljastavan alusvaatteensa pukeutumisessaan muttei miesten?
Lähetä kommentti