perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Liike ja korjausliike

Rysähdin lomalta takaisin työelämään, ja totta puhuen, meinasin kääntyä kannoillani. Keskiviikkona olin maakuntakirjaston järjestämässä tapahtumassa: ja sain nauttia koko päivän itseäni fiksummasta seurasta - ja kustannuspäällikkö tarjosi lounaan.

Torstaina vuodin budjettimme äänekkäille eläkeläistahoille, jotka aikovat ottaa kunnan sivistystoimen kiusaamisen kultaisten vuosiensa päätoimiseksi harrastukseksi.

Tänään minun on otettava selvää, miten ison virheen tein. Onko se tosiaan julkista tietoa, niin kuin järki huutaa, vain pitäisikö sitä jotenkin kaunistella ja muotoilla? Pimp my suunnitelmatoteumavertailu?

Missä se järjen ääni on silloin, kun sille olisi käyttöä? Mikä estää minua olemasta jäykkä byrokraatti ja pyytämään asiakkaita odottamaan yhden päivän, että otan asioista selvää? Minä ajattelin: osallistamista! Suoraa kansalaisaktivismia! Menen ja printtaan heti budjetin!

3 kommenttia:

Jaatiina kirjoitti...

Kerrohan kuinka julkisuusasian kanssa käy... Onhan se julkista?

Olen kyllä itse tehnyt samoin kulttuuripuolella. Hmm.

Jenni kirjoitti...

No news yet. Luulen, että en joudu Hämeenlinnan naisvankilaan. Vieläkään.

Kaura kirjoitti...

Nykyään *teoriassa* pitää olla avointa ja asioita pidetään salassa vain jos on jokin vedenpitävä peruste. *Käytännössä* taas...

Voisipa jopa olla, että salassapito olisi rangaistava rikos, hahhaa! Ja sä olet pelastanut jonkun selkänahan.