maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Bella

Kun olin lapsi, ihailin vanhempaa sukulaistyttöä, Bellaa. Bella oli kaunis: hänellä oli valkaistut, lyhyet hiukset, pinkki otsatukka ja hän kävi Huparilla. Minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä siitä, mitä Huparilla tapahtui, mutta se kuulosti hirveän aikuiselta. Siihen liittyi ehkä poikia ja tanssimista. Jos Bella ei pitänyt seurassaan roikkuvasta, äänekkäästä pikkutytöstä, hän ei ainakaan näyttänyt sitä. Kävin yhtenä kesänä usein kylässä Bellan luona ja sain katsella hänen huoneesaan olevia tavaroita. Bella nukkui parvisängyssä ja minusta se oli ihanaa. Haaveilin pitkään parvisängystä.

Bella oli valinnut koulussa puukäsityöt. Näin kerran, kun hän seisoi bussipysäkillä ja piti kädessään tekemäänsä maustehyllyä. Halusin tulla tytöksi, joka osaa tehdä maustehyllyn, joten menin teknisiin töihin heti, kun se oli mahdollista. Bella polki kouluun jopolla. Eräänä päivänä hän purki sen osiin, hioi ja maalasi rungon hopeanväriseksi ja kirjoitti runkoon mustalla tussilla "Eppu Normaali". Minusta se oli äärettömän koleaa.

Ajattelin tänään Bellaa, kun pesin polkupyörääni ja mietin, että runkoon tulleet jäljet pitäisi hioa ja paikkamaalata. Ihana Bella. Lapsena ajattelin, että olet täydellinen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oih, lapsuuden täydelliset henkilöt. *snif*
-Brandon-

Karpalo kirjoitti...

Mitä Bellalle kuluu nyt?

Jenni kirjoitti...

En tiedä. Siinä onkin Bellan salaisuus. Minä saan rauhassa helliä muistojani, eikä Bella vanhene tai tule tavanomaiseksi koskaan.