Siivoan työpöytääni. Istun harvoin sen ääressä, koska se ei inspiroi minua. Pieni vessanikkuna on niin korkealla, ettei siitä näe ulos. Tai näkee, kappaleen mitäänsanomatonta, ankeaa taivasta, joka näyttäisi useinmiten olevan harmaa. Joudun istumaan selkä oveen päin, mikä mahdollistaa kaikenlaisten hiiviskelevien psykopaattien yllätyshyökkäykset. No, tähän asti selän takana on ollut pahimmillaan innokas omakustanteen myyjä, mutta on hemmetin ikävää saada sydäri sellaisenkaan takia. Työpöydän vasemmalla, missä pitäisi olla laskutilaa, on vaalealla kankaalla päällystetty hyllyn selkäpuoli. Tähän ei voi sanoa muuta kuin Siis Daa. Vaaleat kankaat ja koivu... minusta sellainen on masentavaa.
Ihanteellinen työpöytä on rintamalinja oviaukkoon päin kuitenkin niin, että samalla voi myös tarkkailla ikkunasta tunkeutuvia uhkia. Pöytä saisi olla orgaanisen, L- kirjaimen tai loivan uun muotoinen. Kansi saisi olla kernaasti vaikka kirpeä omenanvihreä. Kynät olisivat puisessa penaalissa, mutta kaikki muut toimistotarvikkeet isossa, litteässä laatikossa pöydän kannen alla. Pöydän pinta olisi autio kuin jäinen järven pinta.
Olen kerännyt nykyiseen työpisteeseeni valoja, mutta se on edelleen makuuni liian pimeä. Pienoisloisteputki lumputtaa, minihalogeeni on surkea tuikku. Yleisvalon pitäisi olla hyvä. Sen lisäksi työpisteessä saisi olla ainakin kirkasvalolamppu ja hyvä kohdevalo.
Tällä hetkellä työpisteessä vyöryy sekalaisten koriste-esineiden ja mappien joukko. Ihannetyöpisteessä on tehokas kannettava ja muutama, harkittu, väriltään yhteensointuva mappi. Työpöydän takana on magneetti-ilmoitustaulu. Minusta on inhottavaa, kun papereihin tulee ylimääräisiä reikiä.
Kaikelle välttämättömälle kamalle: ammattikirjallisuudelle, papereille, ohjeille, muistioille ja muistiinpanoille olisi rulo-ovella varustettu kaappi.
Maisemapostikorteilla, nuhruisille ruukkukasveilla, vajailla kahvimukeilla, maskoteilla, poistokirjoilla, rumilla muistilapuilla, puoliksi toimiville kynillä ja suttuisilla muovitaskuilla olisi työpisteeseeni ehdoton porttikielto.
Joskus ostaisin pöydälle esimerkiksi yhden, elegantin neilikan.
4 kommenttia:
Minulla ei ole edes työpöytää...joten turha haaveilla eleganteista neilikoista.
Istun sohvalla ja kirjoitan läppäri sylissä, toisen käden ulottuvilla on telkkarin kaukosäädin. Keittiöön lyhyt matka.
Siinä ne tärkeimmät elementit:)
No tää oli tällainen puoliksi leikillinen. Näkisitpä kotityöpisteeni. Siinä toteutuu kaikki ne vajaa kahvimuki-ruukkukasvi-suttuiset paperit -systeemi, mistä haaveilen pääseväni eroon. Voi elegantit neilikat sentään:)
Vaikka mielipiteeni unelmieni työpisteestä on (erityisesti valaistuksen kannalta) täysin erilainen niin kuvailusi viehätti minua. Minun työni tosin vaatiikin oikeallaa tavalla hämärää työpistettä, mutta minulla taitaa myös olla sellainen hämärägeeni (ei valogeeni, ei halogeeni). Ihanteellinen valaistus olisi portaattomasti säädettävä pehmeä kattoon kohdistuva valo, jota pöytätasolle lankeaisi vain sen verran, ettei olisi ihan pimeässä.
Elegantit neilikat saisivat vaihtua kolmeen korkearesoluutionäyttöön tai pariin hyvään videotykkiin... Itseasiassa ko. romppeilla varustettu tila on eilisestä lähtien minunkin työpaikastani löytynyt, mutta on pääosin toisen ammattiryhmän käytössä.
Pöydästä tuli mieleeni, että olen yrittänyt löytää Täydellistä Työpöytää jostain normaalien ihmisten kaupoista. Martelaan kun ei ole varaa kuin firmoilla. Sellainen L-kirjaimen muotoinen, jolle mahtuisi kolme näyttöä rinnakkain ja ne olisivat tietenkin pöytätasoa alemmalla tasolla olevalla laverilla. Pöytätasolla tarpeeksi tilaa ateriointiin, josta ei sovi kertoa äidille ja joku pidike keskusyksikölle.
Noniin. Meni ihan toimistotarvikepornoksi tämä kommentti. Pahoittelen syvästi ja anteeksipyynnöllisenä eleenä totean, että saat Pikku Emma-aiheista postia tällä viikolla.
-Brandon-
PS. Tarkoittaako udlded jotain tyyliin U Deleted? :/
HAha, jaamme siis myös intohimon toimistotarvikepornoon. Olkoon se uusi hakusana Jemoryn komentokeskukseen.
Udlded? Se on anregvcan vastakohta.
Lähetä kommentti