Mitä on joulu ilman märän koiran tuoksua? Pyhät menivät maksimaalisen rentoutuksen tilassa, ilman enempiä sotkeentumisia Julio Inglesiaksen kainalokarvoihin. Lanko sai DVD:n toimimaan ja se oli yksi joulun parhaista lahjoista. Toinen, Sydän-Hämeen kokoinen ja pilvenpehmeä aamutakki on juurikin kietoutunut ympärilleni. Nimettömässä (siinä toisessa nimettömässä) hohtaa himmeästi leveään hopeasormukseen upotettu leopardijaspis (kiitos Herralle kultasepäksi opiskelevista sukulaisista) ja kahvi on kuumavesivaraajan kokoisessa Marilyn goes exotic -mukissa.Hautausmaiden kynttilämeret hiljensivät. Lumettomassa maassa loistavat kynttilät, äänettömyys, ja hiljoksiin hautojen välissä liikkuvat, vaimeasti juttelevat perhekunnat tekivät hautausmaakäynnistä aivan erityisen koskettavan. Pimeässä kuuli pieniä puheenkatkelmia. Uusi liekki syttyi jonkin haudan eteen, kukkia kohenneltiin, lapanen pyyhkäisi kuuraa kiveen hakatun tekstin päältä. Olen päättänyt haluta soikean, melko kevyen kiven, johon on kirjoitettu vaikkapa "Muru". Ympärille saa kylvää vaikka päivänkakkaroita ja hajuherneitä. Ehkä tilaan sellaisen jo etukäteen kivialaa opiskelevalta kätevältä langolta (Luojalle ylistys sukulaisista, joilla pysyy paineilmavasara kädessä). Kiveä voisi pitää vaikkapa parvekekoristeena tai matalalla jalalla varustettuna ison huonekasvin alla. Kuolinpäivän vain jättäisi tyhjäksi.
* * *
Arki alkaa tänään, tarkalleen ottaen kahden tunnin kuluttua ja etsin juuri motivaatiotani. Äh, mihinkäs minä sen olen pistänyt? Voi tavaton, hukkaisin varmaan oman päänikin ellei se olisi niin tiukasti kiini... Joululoma olisi saanut jatkua vielä sen pari päivää. Varsinkin kun Ukkonen pitää pekkasiaan koko loppuviikon. Luulen hautautuvani sekaiseen luolaani tekemään kirjahankintoja. Se on ainakin kivaa, ja sen parissa saa olla luvan kanssa epäsosiaalinen. Kivoja välipäiviä, peipet!
10 kommenttia:
Tervetuloa arkeen... Itsellä arki alkoi hyllytyksellä, hyllytyksellä ja hyllytyksellä. Jouduin laittamaan lehtiä rekkariin :O. Mitä ihmettä kirjastot tekisivät, jos kirjastoapulaiset menisivät lakkoon? Meillä meni kolmella ihmisellä kaksi tuntia tehdä yhden (lomailevan) ihmisen puolen tunnin työt!
Hyviä hankintoja - Otava innosti ehkä eniten...
Ooh, onneksi ei tarvinnut tänään hyllyttää. Välipäivien kunniaksi taidan vähän poistaa...
Harvoin on arkeen palaaminen ollut yhtä mieluisaa. Minulla on tylsää vapaapäivinä, kun en näemmä osaa nauttia vapaa-ajasta kotona. Toisin töissä kaikki systeemit yrittivät sitten kaatua ja se tapahtuu aina kiireisimpään aikaan.
Jos joku voi mennä metsään niin se menee vähintään 200km/h, pari kertaa katon kautta ja ilman turvavöitä.
-Brandon-
vuott
Huh, B, ihme meiniki. Jos järjestelmä kaatuisi juuri nyt, etsisin jostakin niin ison kirveen, kuin löytyy, ja tekisin sillä... juttuja... sille järjestelmälle.
Anna: jag kollade din blog, vilka vackra bildar! Och trevligt att träffa en annan julperson...
No hyvää uutta vuotta sinnekin sitten. Ooh, mitä lahjoja! Siskonikin sai uniikin sinisafiirisormuksen, jonka aviomiehensä oli teettänyt siskon kultakimpaleesta. Tuollaiset ovat naiselle kyllä niin ihania lahjoja, että!
Hautakivistä tuli mieleeni, että minä, joka olen aloittanut jo nuorena likkana omien hautajaisteni suunnittelun ja tavaroideni jaon, olen miettinyt myös tuota hautakiviasiaa. Haluaisin soikean, pienehkön luonnonmuotoisen kiven, siis luonnonkiven, ja siihen kaunokirjoituksella kaiverruksen: etunimi, s-aika, k-aika ja yksi säe eräästä runosta. Ne kukat ovat vielä harkintavaiheessa, kun mieli meinaa aina muuttua...ja olisi ihanaa tulla haudatuksi jonnekin muualle kuin hautausmaalle. Äh, taidankin postata tästä asiasta...
-minh-
Minh, tytön täytyy varautua:) Mäkin haluan säkeen jostain runosta tai piisistä! Hyväksyisiköhän kotiseurakunta Sha la la la la la la:n ?
Mieleeni tuli tällainen ajatus, että joku pariskunta mainitsisi kahvipöytäkeskustelussa hankkineensa jo hautakivensä. Sitten heiltä kysyttäisiin, että otitteko yhteisen kiven, siis molempien nimet samaan kiveen. Ja he vastaavat että joo, me ollaan optimisteja.
Itse olen joskus jopa ajatellut, että ruumiini jäänteet voitaisiin polttamisen jälkeen heittää krematorion biojäteastiaan. Koska hautaPAIKKA on niin keinotekoinen. Olenhan integroitunut takaisin maailmankaikkeuteen, ja olen kaikkialla muuttumassa joksikin toiseksi/toisiksi. Mutta kyllä se maatuminenkin, ja maaksi muuttuminen houkuttaa. Hauta metsään, ja sitten sen päällä olisi ”luonnollista kasvustoa”, niin lapsenlapset voisivat vaikka syödä isoisästä leivottua mustikkapiirakkaa.
Uuden järjestelmän (lue: ainakin kolmen uuden järjestelmän epämääräinen limittäinen) tuleminen aiheuttaa paljon kaatumista niin koneiden kuin työntekijöidenkin osalta. Tosin onneksi meillä suhtaudutaan lähinnä huumorilla. Vaikka harmi se on kun työpiste tukkeutuu laiteongelmien takia ja sitten potilaat alkavat kitistä.
Tuo sha la la...kuulostaa oikein loistavalta hautakivitekstiltä. Samoin myös krematorion biojäteastia. Hullulla tavalla hurmaavaa. Vaan minä olen tullut siihen tulokseen, että saapi joku raahata luuni ja muut tuhkatut romppeet sitten aikanaan alpeille ja paiskalta sieltä leijailemaan minulle rakkaimman seudun ylle.
-Brandon-
Tästä aiheesta täytyy selvästi blogata: hautaustavat ja -mieltymykset kautta aikojen, sekä kymmenen kuumaa vinkkiä, kuinka saat tahtosi kuoleman jälkeen läpi... Joskus teininä ajattelin, että tuhkani olisi siroteltava koulun keskuskeittiön ruoan joukkoon. Ajatelkaa, sitten pieni pala minua eläisi kahdessa sadassa oppilaassa! Hurmaavaa...
Lähetä kommentti