Ruoan jälkeen ei saa riehua,
ruoka luulee, että se on suen mahassa ja tulee ylös,
sanoi vanhukset.
Mikään muukaan ei ollut totta. Joessa ei ollut mustaa ukkoa, joka vie. Vain kova virtaus, virtaaman kalvavia syvänteitä. Eikä minusta tullut lähetystyöntekijää. Eivät ne minua siellä olisi tarvinneet, ihmisenrepaletta epäilijää.
Maistoin aina joka lajia edes pikkuisen ja sitten se vähäkin oli liikaa, paisui nielussa ja tukki hengityksen.
Sylkäisin ruoan pois suustani, jäykälle poppanalle, koleille posliiniastioille. Tyhjyydelle lipaston päällä. Valokuville, joita ei ollut siellä.
Pöydästä noustessa muistin sentään Jeesusta kiittää, hyvästä ruoasta.
* * *
Runotorstain aihe: ateria.
11 kommenttia:
Tosi hyvä!
Höh, lapsuuden ruokailusta ei tuolla menolla jää mitenkään mukavia muistoja vanhuuden varalle.
Hyytävä tunnelma.
En oo ikinä ollut uskottava hyytävän ja kauhean kanssa. Yleensä olen vain kirvoittanut naurunturskahduksia. Ehkä se tästä kolenee:) Kiitos kommenteista.
Olihan tämä kolea runo, mutta totta, loppusäkeet nostattivat hymyn suupieleen. Toiseksi viimeisin säkeistö on erityisen hyvä.
Hienosti sait lapsuuden ehdottomuuden esiin. Loppusäkeen silmänpalvonta kolahti muhun. Tosi tunnelma lapsuuden ankeammista päivistä.
Kuinka meitä onkaan pidetty valheilla ruodussa, järkeä pakenevilla säännöillä, pakotettu pieni ihminen toimimaan aikuisen keksityllä logiikalla.
Hieno kuva, toden totta kylmäävä tunnelma.
Lapsena maailma on mustavalkoinen ja otsa kirkas. Ainakin sellaista maailmaa usein tarjotaan. Kaiken moninaisuus hämmentää sitten vielä aikuisenakin. Ja kaiken yläpuolella riippuu valomainoksena kysymys "miksi"? Suojelemiseksi, koulimiseksi vai nujertamiseksi?
Hieno kuvaus lapsuuden kokemuksista. Allergiaakin taisi olla, mutta sitähän eivät vanhukset huomioineet, maistettava oli.
Maistettava oli. Vuosien jälkeen olen sopeutunut ymmärtämään, että parastaan ne panivat, vanhempamme. Ei niitä sykologian kirjoilla ohjattu. Me vaan sitten oksensimme sipulit takaisin lautaselle. HYVÄ RUNO!
Samalla lailla parastamme koittaen komennamme nyt omia lapsiamme, ihmetellen mikseivät ne usko...
Kasvatukseen ja kuriin liittyvät asiat näyttäisivät ainakin kommenttien määrästä päätellen koskettavan. Kiitos kaikille!
Lähetä kommentti