maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Kuka itseasiassa päättää kauden väreistä? Onko se Jumala?

Minun olisi pitänyt löytää Steve Lowen ja Alan McArthurin teos Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa? (Atena : 2006) viime viikolla, tai mahdollisesti heti sen jälkeen, kun Viivi Avellanin kirja julkaistiin. Itseasiassa toivon, että vastaava teos olisi ilmestyntyn silloin, kun myöhäispuberteettisena kehitin ensimmäisen salaliittoteorian ja aloin epäillä, että kaikki on huijausta. Mikä kaikki? Naistenlehdet. Mainokset. Mainoskanavien naisille suunnatut ajankohtaisohjelmat. Äh.

Teos on ilkeä ja parempi kuin hyvät ilkeät blogit, ja ehdottomasti parempi kuin kolumnit - sellaisetkin, joissa on kirjoittajan kuva (mts. 113). Todella trendikkäät kolumnit julkaistaan kuvan kanssa, tai kaikkea kanssa, kaikki kolumnit julkaistaan nykyisin kuvan kanssa. Edelliseen postaukseen viitaten teos on moderni lisälehti Thakerayn teokseen Turhuuden turuilla ja sen ydinsanoma on se, että harvinaisen monen ilmiön takana on sanoma: "OSTAKAA TÄTÄ TAVARAA". Lisäksi tekstit, tuotteet ja brändit ovat huonosti ja hätäisesti toimitettuja, kertakäyttöistä, tyhjiä ja tyhmiä. Meidät on ympäröity halvasti tuotetulla sonnalla, joka yritetään saada näyttämään hyvältä liimaamalla sen päälle väkinäinen ja pakollinen seksiosuus (esim. "poliitikkojen seksikkyys"). Ilmiö saa olla miten tyhmä tahansa, aina löytyy lauma idiootteja, joille se voidaan markkinoida. Joku todella ostaa Big Brother dvd'tä ja citymaastureita.

Ilmiöitä on laidasta laitaan: Guinnessin ennätysten kirja ("Miksei suoraan valittaisi maailman yksinkertaisesti järjettömimmän yksilön pakkomielteisintä toimintaa jossakin sydäntä syvimmin riipaisevassa turhassa puuhassa?") Britannian kuninkaalliset ("Kaikki paskaa. Noh. Kaikki paitsi prinssi William") ja Kirjailijat, jotka kirjoittavat ajankohtaisista aiheista. Viimeksi mainittu tarkoittaa tunnustettua kirjailijaa, joka luo kokonaiskuvan jostakin karmeasta katastrofista ja tietenkin asettaa sen ennenäkemättömän näpsäkästi kulttuurilliseen viitekehykseen. Jumankauta. Emmehän me idiootit muuten tajua esimerkiksi Syyskuun 11. merkitystä ja kauheutta. En haluaisi olla inhottava narttu ja mainita tässä Mikko - valtion tiedonjulkistamispalkinto - Lehtosen nimeä mutta - ngh - se lipsahti.

Verkostoituminen? IKEA? Kolumnistit asiantuntijoina? Listat?

Lopuksi "Harold Pinterin sodanvastainen runous" (mts. 178)

Pommeja.
Lapsia.
Lapsia pommitetaan.

Isoja pommeja.
Ja pieniä lapsia.
Joilla on lasten kasvot.
Ja lasten kädet.
Ja lasten hiukset.
Ja silleen.

Paskaa paskaa paskamaista paskaa.
Paska.

Perseestä.

Järkyttynyt? Sinä vitun.
Syystäkin

Jenkit: kaikki kuonaa!
Israelilaiset: kaikki kuonaa!
Israelin jenkit? Älkää saako.

Minua vittu.

Edes aloittamaan.

Tästä aiheesta.

* * *

Huh. Mutta kieltämättä vapauttavaa. Kirja on hysteerinen ja tyypit, jotka ovat sen kirjoittaneet, ovat olleet joko aineissa tai tilassa tai molemmissa. Kirjan lukee kerran ja nyökkäilee ja nauraa ääneen (ja lukee kumppanilleen pari kappaletta). Alapääsanasto alkaa toisella lukemalla jo tökkiä, mutta itse asia ei muutu: onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa? Vastaus on: kyllä, kaikki on paskaa, mutta joku idiootti maksaa siitä ja joku toinen käärii siitä isot voitot. Kirveleekö silmämuniasi? Se johtuu ureasta.

7 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Vau, olipa runo!

Wilhelmiina kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä. Jos paatunut kirjastotätikin on niin hetkahtanut, että kirjoittaa blogiinsa ainakin kaksi kirjoitusvihrettä (vai tarkoititko todella sanoa "itserasiassa" ja "kolmunit"? ;) samaan kirjoitukseen, sen on pakko hetkauttaa jotakin kenessä tahansa.

Minulle kanssa se. Tai no, het kun olen saanut tuon viereisen pinon kirjoja luettua. :)

Jenni kirjoitti...

Ääh, anteeksi kirjoitusvirheet. Pääni korjaa ne automaattisesti enkä oikeasti löydä niitä...

Wilhelmiina kirjoitti...

Voi ei, älä pyytele anteeksi, minusta se oli vain merkki siitä, että kirjan täytyy olla hyvä. Sitäpaitsi "itserasiassa" on minusta aivan mahtava uussana ja aionkin ryhtyä käyttämään sitä heti kun vain keksin sille jonkin asiayhteyden. Aivan loistava sana, Jenni, kiitos sen keksimisestä. :)

Anonyymi kirjoitti...

> harvinaisen monen ilmiön takana on
> sanoma: "OSTAKAA TÄTÄ TAVARAA".

...Ja tuloksena kaikki, mikä ei myy jotain, muuttuu epäilyttäväksi. Ajatus ei ole minun itse sanoiksi muotoilemani, mutta, tai ehkä juuri siksi, pidän sitä omia ja muiden reaktioita tarkkailtuani hyvin osuvana.

Laura

Jenni kirjoitti...

...kuten kirjasto? Jotkut hämmästyvät, kun asiakasmikron käyttö ei maksa mitään. Minusta se on surullista.

Mutta kirjastolaitos onkin viimeinen lahko. Ajattele miten suorastaan uskonnollisen perverssiä järjestää iso ilmainen tila, johon ostetaan uusimmat kirjat ja nopeimmat Internetpäätteet jotta asiakkaat voisivat käyttää niitä maksutta!

Petja Jäppinen kirjoitti...

Kaudn väreistä päättää duunileski Manchesterin esikaupungissa.