Työasiat vaivaavat lomalaista kuin riuska emäntä pullataikinaa. Menen siis tunniksi töihin ja tunnen suurta huojennusta. Työn määrä ei sinänsä stressaa, vaan tekemättömät työt, jotka lojuvat ja venyvät ja vanunvat ja tarttuvat mielen pinnalle. Stressaantunut mieli on kuin likainen ikkuna, maisemaa ei näe, kun silmät huomaavat vain kiusalliset tahrat. Olen turhaan miettinyt lääninhallituksen toimintaraporttia, notkea kirjastontätihän kirjoittaa yhden toimintaraportin vaikka oikea käsi selän taakse sidottuna ja vasen silmä peitettynä. Jostain syystä termit kauhistuttavat. Toimintarapotti, tiliselvitys... vähemmästäkin saa psykosomaattisia oireita. Käyttäisin mieluummin ilmausta: "Loruilua kalustehankintojen tiimoilta" tai "Kollaasi rahoista, jotka tul ja män."
Nyt menen jatkamaan lomailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti