Viikonloppu meni tanssien ja mekoissa hössöttäen. Uusi pariisilainen vintagemekkoni sai tulikasteen, myös vintagekorkkarit toimivat loistavasti: varpaat eivät tulleet yhtään kipeiksi ja tanssahtelu sujui ja hiki valui pitkin niskaa (kiitos rakas ystävä mitä parhaimmasta ja inspiroivammasta tanssiseurasta).
Onni on siis hyvä rokkibändi. Vielä suurempi onni on tosi hyvä ulkomainen rokkibändi. Suurin onni on oikein hyvä ulkomainen rokkibändi, jonka soittajat ovat timmissä kunnossa. Pardon vaan seksismini, mutta nyt on pakko myöntää, että sellainen hyvälaatuisen teepaidan kaula-aukkoa somistava treenattu epäkäs tahi hihasta kaartuva ojentaja jotenkin herkistää. Varsinkin jos siihen liittyy esimerkiksi sähkökitaroita ja rumpusettejä ja sellaista sopivaa kukkoilua. Ihan totta! Miten ne Jetsit pysyvätkin niin hyvässä kunnossa?
Miehet ovat kauniita.
Joskus ja jouluna paneudun syvällisesti estetiikan ja kulttuurihistorian ongelmiin, nyt, oih, joku on täyttänyt pääni hattaralla ja repun perhosilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti