tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Jackdaw

(Photo taken in Rumia, Poland by Adam Kumiszcza.)

Naakkaparvet alkavat saavuttaa koon ja hulluusasteen, joka olisi inspiroinut Sir Alfred Hitchcockiakin. Tuuli repii parvia, paiskoo niitä puiden latvuksiin. Ja linnut huutavat. Naakkojen ääni muistuttaa laukauksia, läimähdyksiä, paukkuvaa jäätä. Miksi ne vaikuttavat niin sekapäisiltä? Niiden huudolla ja lehahtelulla on varmasti jokin muu merkitys, kuin saada kuolevaiset kavahtamaan. Ehkä ne tuntevat riemua puuskittaisesta tuulesta. Ehkä uhkaava pilvi saa ne kiihdyksiin. Ehkä joku kertoi hyvän vitsin.

* * *

Lintujen tyhmyys ja hysteria liitetään usein naiselliseen käyttäytymiseen. Nainen on kana, hanhi, koppelo tai kotka. Parhaimmillaankin tipu tai pulu, ehkä pulmunen. Ja viimeksi viikonloppuna kuulin, kuinka raukkamaisesti käyttäytynyttä miestä neiditeltiin. Kokemukseni mukaan neidit eivät ole erityisen raukkamaisia tai epälojaaleja. Ja ehkä samasta syystä koko Stitch n' bitch -ajattelu osui ja upposi kerrasta: että naisten puuhat ovat arvokkaita. Taidokas neule ansaitsee saman VAU:n kuin sekin, että Pirkosta tuli rekkakuski. Tai astronautti. Tai Suomen Pankin pääjohtaja.

Leikin tulevaisuudentutkijaa ja väitän, että naisliike on ottamassa uutta suuntaa (no eihän se radikaalin sukupuolieron ajattelu kylläkään ihan uusi ilmiö ole), jossa naisten elämänpiiriä käsitellään arvokkaana ja mielenkiintoisena tutkimuskohteena. Tulkoon miehet kilpailemaan meidän areenoillemme ja kohtaamaan niitä oman elämänsä neitejä ja rouvia. Sitten katsotaan mistä pulu pissii. Toisen työn ja ominaisuuksien arvostaminen niin kotona kuin työelämässäkin on tasa-arvon perusta. Eikä se, että meidät kaikki on ängetty samaan superihmisen muottiin.

Mutta kertokaa jotain uutta.

5 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Olisi kyllä hienoa jos naisten elämänpiiriä käsiteltäisiin arvokkaana ja mielenkiintoisena tutkimuskohteena. Mutta liian usein vieläkin vaan tulee se olo, että naisten elämänpiiri on jotenkin toisarvoista. Äitejä nyt vielä jollakin tavalla arvostetaan, vaikka monet äidit voivat olla tästä eri mieltä, mutta muutenhan naisten elämänpiiri muodostuu yleensä vain ongelmaksi. Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että jos jotain näytelmää käyvät pelkät mummot ja tädit katsomassa, niin kyllähän se on jotenkin epäonnistunut. Mutta kun joku Kari Heiskanen tekee näytelmän jossa ajetaan tehdashallissa moottoripyörällä (tästä on kyllä jo aikaa) niin valtakunnan pääuutislähetys kertoo että nyt on tehty sellainen näytelmä joka vetää katsomoon miehiä ja jopa nuoria miehiä. Vai siirryinkö minä nyt puhumaan jo eri asiasta?

Jenni kirjoitti...

Ihan totta puhut! Ja sitten ollaan kauhean huolissaan siitä, kun pojat eivät lue ja kun kaikki opettajat ovat naisia ja miehenmalliakin kaivataan joka toiseen perheeseen. Lisäksi tyttöjä ja naisia syyllistetään siihen, että yliopistot ja työelämä naisvaltaistuu: "Naiset rynnivät yliopistoihin, naiset valtaavat työelämän..."

Vielä on pitkä matka siihen, että naisen arki on arvokasta.

Anonyymi kirjoitti...

Jenni, Empun blogin kautta löysin minäkin tänne. Kiva nähdä että parhaan aineen kirjoittaja kirjoittaa edelleen - ja hyvin! Halauksin
Maikki

Jenni kirjoitti...

Moi Maikki ja tervetuloa Jennilään!

Kuten Empulle sanoin, niin voihan sitä virtuaalisestikin seurata, mitä tutuille kuuluu:) Nähdään kuitenkin joskus livenäkin,

Lämpimin terkuin Jenni

minh kirjoitti...

Tästä hysteriasta täytyy sanoa, että kun kirjoitin matkaraporttia blogiini, pelkäsin vähän, että kaikki äimistelevät avomieheni hysteeristä käytöstä matkalla, mutta päinvastoin: kommenteissa oli myötätuntoisia "meilläkin mies on se, joka menee hysteeriseen tilaan"-kokemuksia.

Miesten hysteriaa ja raukkamaisuutta kun ei vaan sanota hysteriaksi ja raukkamaisuudeksi.
-minh-