keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Pakkolepoloma

Olen liittynyt flunssa-aaltoon ja tehnyt luultavasti yksiloaskartelun henkilökohtaisen ennätyksen. Tähän on myös vaikuttanut Oma Huone, jonka keskeisellä, valoisalla paikalla, on Oma Kirjoituspöytä. On ihanaa voida levittää kankaat, napit ja nauhat ympärilleen ja antaa luovuuden ja aivastusten turskahdella ilman estoja ja ennakkoahdistusta siitä, että jäljet on korjattava pois. Jälkiä ei nimittäin tarvitse korjata pois Naisen Omasta Huoneesta. Terveenä lomalaisena olisin lietsussa. Tänään olisin nähnyt ystäviä, mutta nyt en halunnut mennä aivastelemaan ystävien jälkikasvun päälle, joten jäin kotiin. Flunssassa on siis hyviäkin puolia: sairastaminen on pakkolepoa, jota tulee itselle vähän turhan harvoin suotua. Parhautta on, että mies antaa minun nukkua aamulla vaikka yhteen. Siis P.M. Ja korkeintaan käy kuiskimassa kahvitarjoilusta.

Minusta tuntuu siltä, että kaikki luovuus, joka on odottanut tilaisuutta, on nyt päässyt valloilleen - kirjoittamisesta kuviokelluntaan. Ihminen tarvitsee tilaa, jossa voi toteuttaa itseään. Siksi on harmillista, ettei joka kunnassa ole huokeita tai ilmaisia tiloja, joihin ihmiset voisivat tulla maaleineen, lankoineen, lapsineen ja kankaineen. Tyhjäikkunaiset liiketilat odottavat yrittäjää, mutta kukaan ei halua järjestää meille suomalaisittain ahtaasti asuville tiloja, joissa voi tavata, juoda kahvia ja parantaa maailma askartelemalla!

Esimerkiksi Toijalaan, moottoritien varteen suurin odotuksin rakennettu kauppakeskus Veturi toimi vajaan vuoden. Vähin äänin liikkeet lopettivat ja iso tila on nykyisin miltei tyhjillään. Olen monesti miettinyt, että perhekahvila, ohjattu jumppa, tila jossa voi kunnostaa huonekaluja tai askartelukeskus vetäisi kyllä porukkaa. Nykyisin julkiset tilat ovat kuitenkin kuluttamista varten: ne ovat kauppoja, kampaamoja, kahviloita, kemikalioita ja kaikkialla täytyy ostaa jotain. Vain kirjastot ovat jäljellä ja tiedän, että jos otat lehtienlukusalissa vaikkapa dreijan esille, saattaa joku tulla viereen yskähtelemään.

Ihmiset tarvitsevat tilaa, jossa he voivat tavata ja toteuttaa itseään! Ehdotan, että tyhjät liikehuoneistot vallataan. Niihin hankitaan talkoovoimin huonekalut ja kukin voi tuoda omat luovat projektinsa sinne työstettäväksi ja säilytettäväksi. Hyvässä lykyssä yksinäisyys lievittyy ja voipa siellä syntyä jokin loistava liikeideakin.

4 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Erittäin hyvä idea tuo valtaaminen! Tarvitaan lisää paikkoja ilman osto- ja kulutuspakkoa, joissa voi yhdessä tehdä, puuhastella tai vaan olla, ihmetellä ja keskustella. Kaikenikäiset ja -kokoiset, keskenään tai tarvittaessa pienryhmissä.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava idea! Vaikken olekaan mikään askarteluihminen - tai ehkä vain luulen etten ole. Tilanpuutteen takia.

Suomessa kun korttelikapakassakin tarjotaan vain keskikaljaa eikä siellä istu muut kuin densat ja keski-ikäiset miehet.

Jenni kirjoitti...

Sanokaas muuta. Ja tiedän, että monet nuoret ja vanhemmatkin äidit hajoilevat kotiensa yksinäisyyteen. MLL:n perhekahviloitakaan ei ole joka paikassa. Ja niissäkään ei kai voi dreijata:)

Kaura kirjoitti...

Kannatetaan! Kaikkea. Tuo pikkuruisten lasten äitien hajoaminen neljän seinän sisään on minullakin ollut paljon mielessä (mm. imetyskeskusteluita seuratessa, mutta se onkin taas oma juttunsa).