Tilataan nippu hyvänlaatuista zeniä

Olen kömpelö ihminen. Hutiloin, kaatuilen, törmäilen, tönin. Pudottelen, sohin, kompuroin. Kohellan, sählään. Erään luotettavan todistajan mukaan olen tumpeloin ihminen, jonka hän tuntee. Se on hyvin mahdollista. Olen tumpeloin ihminen, jonka itsekään tunnen. Uudet lasit täyttivät eilen neljä päivää. Vein ne tänään korjattavaksi. Kesken puutarhatöiden tunsin, kuinka näköni hämärtyi: toinen linsseistä oli jorttaanissa. Kirosin kuin poliittisesti epäkorrekti tukkihenkilö ja vietin tovin kontillani. Eihän se koskaan löytynyt.

Toisen teorian mukaan omistamani esineet ovat hauraampia ja heikkolaatuisempia, kuin muiden omistamat esineet. Tätä tukee myös mustelma-alttiuteni. Kinttuissani saattaa olla Euraasian mantereen kokoisia mustelmia, joiden alkuperä ja syntyhetki ovat tuntemattomat.

Kolmannen teorian mukaan olen väkivahva ja minun on vaikeaa kontrolloida supervoimiani.

Haluaisin uskoa toiseen ja kolmanteen teoriaan, mutta valitettavasti minun on myönnettävä, että ydinolemukseni ja sisimmän minuuteni totuus on olla kömpelö.

Kerroin tästä työkaverilleni. Näytin viimeaikaiset mustelmat. Rikoin kahvipannun.

* * *

Kömpelyys liitty usein liikunnalliseen lahjattomuuteen tai hienomotoriikan vatulontiin, tasapaino-ongelmiin tai sairauksiin. Minulla ei ole mitään "oikeaa vaivaa", tapaturma-alttiudelle ja oudolle taipumukselle kävellä päin huonekaluja ja ovenkarmeja ei saa diagnoosia. Varmaankaan. Kyökkitsykologisesti kyse on stressistä, vitutuksesta, jännittämisestä tai näiden olotilojen yhdistelmästä. Tarvitsen elämään zeniä ja tasapainoa. Ja mahdollisesti piakkoin lonkkahousut ja foliolla vuoratun turvakypärän.