Punainen tupa ja perunanvarret ovat niin jumittuneet sille suomalaisaivojen alueelle, jossa sijaitsee mielikuvat kodista, että kerrostaloasumista ei oikein pidetä minään. Kerrostalojen pihalla oleskellaan kuin länsisuomalaisessa kahvipöydässä: hieman vaivaantuneina ja läikyttämistä ja ahnehtimista varoen. Ja muiden talojen asukkaat oikaisevat pihan läpi, vaikka vieressä on sievä hiekkapolku. Samat ihmiset eivät varmasti änkeäsi kenenkään omakotitalon pihaan. Tai ehkä änkeäsivätkin, jospa niillä on geeneissä epäkunnioitus reviirejä kohtaan.
Reviiritietoisuus on muuten kyllä osa kulttuuria: poikkeamat reviiritietoisesta käyttäytymisestä pannaan merkille ja niitä paheksutaan, mutta syystä tai toisesta kerrostalon pihaan ei synny sellaista "mun" -suhdetta.
Olen yrittänyt päästä eroon kainoudesta. Tänä kesänä olen muun muassa:
-Ottanut aurinkoa kerrostalon pihassa bikinit yllä
-Vienyt pyykkiä kerrostalon pihalle
-Leikellyt kerrostalon pihassa olevia kasveja
-Lojunut kerrostalon pihakeinussa ja lukenut raakaa dekkaria
-Leikkinyt kerrostalon pihassa koiran kanssa.
-Grillannut makkaraa kerrostalon pihassa olevassa grillissä.
-Juonut kahvia kerrostalon pihassa olevan puutarhakaluston ääressä.
Ensi kesänä aion lopullisesti valloittaa pihan ja istuttaa sinne perennoita. Sitten alan paheksumaan ja kyttäämään ihmisiä, jotka oikovat pihan läpi. Lopullinen läpimurto on saavutettu, kun kerrostalon pihaan on kylvetty pottuja ja pottupellon viereen on sijoitettu oma baden baden.
2 kommenttia:
oh... kummaisaa miten sitä ei olekaan oikeastaan tullut ajatelleeksi noita juttuja. siis...että kerrostalon pihassa voisi tehdä tuollaisia omapiha-juttuja. tosin minun hoas-linnani asfalttipiha ei suuremmin ole houkutellut tekstissä mainittuihin toimintoihin.
-strangelove-
Johan omakotitalon käsitekin viittaa siihen, että oma talo on se oikea koti. Omakotiasunnoista ei puhuta, ja varsinkin vanhemmat ihmiset puhuvat "osakkeista", mikä ei juurikaan herätä mielikuvaa jostakin omasta saati kodikkaasta.
Lähetä kommentti