Nukun aamun ohi. Se on kiireinen, touhukas ja ärsyttävä. Napsauttaa kahvin päälle, vilkuilee kelloa, meikkaa ja hyräilee. Anna kun arvaan: se on jo jumpannut ja urheiluvaatteet ovat pesukoneessa. Se on jo ulkoiluttanut koiran, käynyt suihkussa, puhkunut energiaa, kun aurinko nousee. Radiossa soi kesähitti, uutiset eivät ole enää uusia.
Nukun aamun ohi, siitä on tullut sietämätön. Se on aina ajoissa paikalla, eturivissä, se hymyilee luennoitsijalle, kumartuu sirosti muistiinpanojensa ylle, kirjoittaa jotain kalliilla täytekynällään. Sen kalenterissa ei ole suttuja, henkseleitä, solumaisia ympyröitä eikä pitkiä, tyhjiä viikkoja. Juon kahvia, lähden ulos, etsin iltapäivän käsiini, sillä ei ole koskaan tarkkoja suunnitelmia.
* * *
Runotorstain aihe: aamu.
7 kommenttia:
Loistava!
Todella hieno kokonaisuus. Tämä "etsin iltapäivän käsiini, sillä ei ole koskaan tarkkoja suunnitelmia" oli erityisen hieno kohta.
Tänks, aamusta ei irronnut sellaista normaalia vanhatestamentillista paatosta. Ehkä siksi, että välimme ovat viileät, mutta kohteliaat.
Hieno!
Hyvä! Varsinkin tuo "Sen kalenterissa ei ole suttuja, henkseleitä, solumaisia ympyröitä eikä pitkiä, tyhjiä viikkoja." kolahti.
Ei kai sitä nyt aamuärtyneenä kukaan vanhatestamentillista paatosta kykene kirjoittamaan?
Aamuäreyttä ei voi välttää. Eikä hyvää palvelusväkeä saa enää mistään...
oi. *syvää kunnioittavanlaatuista hiljaisuutta*
-strangelove-
Lähetä kommentti