keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

Kaikki kaksi neliötäni

Uuden asunnon toivossa ja kesäsiivouksen edetessä alan käsittää, miten tavatonta yhteispeliä, tsyykkausta ja kellojen synkronointia yksiössä asuminen on meiltä vaatinut! Olen oikeasti melko ylpeä meistä Joudun pohtimaan, säilytänkö vai hävitänkö harvoin käytetyn, isokokoisen tölkin jalkakylpysuolaa, koska se vie tilaa. Ja ainoa mahdollinen paikka säilyttää kylmälaukkua, varavuodetta, ompelukonetta, tärkeimpiä opiskelun liittyviä dokumentteja (ja noin kahtasataa käsilaukkua ja kenkää) on vaatehuone. Ja kyllä, siellä on myös vaatteet. Liinavaatteet ovat kätevästi keittiön komerossa (ei, meillä ei ikinä syödä ikinä pekonia tai muuta käristettävää), tärkeät paperit ovat keittiössä olevassa senkissä ja siivouskomerossa on muun muassa kenkiä ja työkaluja. Ja jossakin siellä perällä on imuri. Alkoholi on piilotettu kirjahyllyyn, askartelutarvikkeet lavuaarin alle. Miksi ihmeessä en ole luovuttanut, ja lopettanut askartelua kokonaan?

Sweet Baby Jesus! Tilityksen lomassa tuijotan puhelinta tavalla, joka sytyttää alkohilin palamaan. SOI! SOI! SOI! Jos en saa sitä isompaa vuokra-asuntoa (tai sen vuokra on naurettava asunnon sijaintiin nähden) hyppään ranskalaiselta parvekkeelta. Mitä Suomessa on, paitsi tilaa, ja sitten joku tulee ja keksii pienet yksiöt!

5 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

12:23, puhelin ei ole soinut. Nyt lähden hikilenkille. Olen varma, että puhelin soi sitten, kun olen saavuttanut maksimaalisen etäisyyden kodista ja olen niin hengästynyt, että olen menettänyt puhekykyni.

Anonyymi kirjoitti...

ranskalaiselta parvekkeelta hyppäämínen olisi kyllä ollut vaikuttavan dramaattista (mutta myös valitettavan lopullista).
-strangelove-

Jenni kirjoitti...

Paitsi etten kuolisi vaan murtaisin korkeintaan lonkkani, varsinainen Drama Queen...

a kirjoitti...

Toivottavasti puhelin soi lopulta. Parielely yksiössä synnyttää innovaatioita. Hauskuuttaa seuraa, jos toinen asujista esimerkiksi kuuluu siihen ihmisryhmään, jonka on pakko paiskoa ovia riidellessä. Jollei aina halua lähteä ulos riidan päätteeksi, voi paiskoa esimerkiksi roskiskaapin ovea. Dramaattinen vetäytyminen vaatehuoneeseen on myös mahdollinen. Sen jälkeen muualle asuntoon laskeutuva hiljaisuus on kyllä kokemisen arvoinen. Mikään riita ei enää voi jatkua niissä oloissa.

Jenni kirjoitti...

Ilmankos meillä on ollut niin sopuisaa. Esimerkiksi jääkaapin ovea ei voi paiskoa, ellei halua etikkahuuhtelua keittokomeroon. Lisäksi se ikäänkuin suhahtaa kiinni, millä ei ole vastaavaa teatraalista tehoa. Vaatekomeroon ei voi vetäytyä kovin dramaattisesti, koska ovi ei mahdu kiinni. Voihan siellä oven takana lymyillä puolittain, mutta se on jotenkin noloa, jos puoli kroppaa näkyy. On myös mietittävä, vetäytyykö puolittain pimeään vai valaistuun vaatekomeroon, jos siellä on valo, vetäytyminen voi virheellisesti vaikuttaa siltä, että etsii puhtaita alkkareita. Pimään vaatekomeroon vetäytyminen taas herättää lähinnä hysteriaa.

Puhelimen TÄYTYY soida. Sen TÄYTYY soida.