torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Runotorstai

Herra, sinä opetit minut nöyrtymään.
Opetit minut nuolemaan multaa ja kiittämään siitä,
hyväilemään pehmeällä kielellä saappaasi kantaa.

Opetit minut laskemaan oikeanlaisia hiljaisuuksia:
uhmakkaasta suun nipistyksestä sinä muurasit huuleni umpeen taitavilla käsilläsi. Istuin yksinäisyyden luostarissani ja laskin elinikiä. Lopulta, kauan laskettuani, saino tulokseksi yksi: yksi elinikä oikeanlaista hiljaisuutta, sinun epävarmuutesi ympärille kehrättyä, sinun sairasta ydintäsi suojelemaan.

Silloin, Herrani, avasin vaatteeni ja laskin leijonan metsästämään, etkä sinä saanut sitä kiväärisi tähtäimeen. Se juoksi ja raateli, se haavoittui ja joi omaa vertaan, mutta voi kuinka se metsästi!

Minä metsästin sinulta itseni takaisin, se oli revitty, mutta kaikki palat olivat tallella. Ja enemmänkin minä sain. Tämän hedelmän, joka paisuu ja kasvaa ja jota leijonani vartioi. Tämä hedelmä on viimeinen, suloisin kostoni sinulle: siitä ei tule isänsä poikaa. Se ei tule tuntemaan sinun nimeästi ja sen sisällä on vahva kivi, siemen, joka ei tarvitse toisten heikoutta oman kovuutensa vakuudeksi.

* * *

Runotorstain aihe: hedelmä.

* * *

Hyvää ja riemukasta juhannusta!

7 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Olipahan hurja runo, jotenkin tämä hedelmä-aihe tuntuu kirvoittavan ihmisistä hurjaakin hurjempia tekstejä. Hyvin rakennettu ja vahvoilla kuvilla (leijona!) tehty vapautumiskuvaus. Ja lopun kostosta en ehkä käyttäisi ilmausta suloisin niin vahva ja äärimmäinen se on. Aiemman tekstin valossa runon puhujalle myös oikeutettu.

kukkis kirjoitti...

Vau, olipa taas erilainen runo kuin aiemmat. Väkevä ja rohkea. Loppu on minun mielestäni erityisen hieno.

-t kirjoitti...

Hieno!

Riemukasta juhannusta myös Jennilään :-)

Suojakänni kirjoitti...

Raamatullista alistamista, väkevää ja pelottavaa... Jenni voisi kyllä minun puolestani kirjoittaa pari Vanhan Testamentin kirjaa omalla äänellään uuteen uskoon.

hanhensulka kirjoitti...

Ihokarvat nousivat pystyyn. Vahva teksti.

Jenni kirjoitti...

Joo, hedelmällä on vahva symboliarvo.

SusuPetal kirjoitti...

Ei uskoisi, että niinkin proosallisesta sanasta kuin hedelmä syntyy näin paljon erilaisia tulkintoja. Tämä oli hieno, vahva, hui!