Kävelkää kun kerran pystytte ja kiittäkää joka askeleesta

*Sisältää alatyylistä kieltä ja puhdasta, tislattua vitutusta*

Järjestin tänään kohtauksen tavaratalon parkkipaikalla. Olin liikuntarajoitteisen natoni kanssa shoppailemassa ja autoni oli inva-paikalla, naton inva-merkillä asianmukaisesti varustettuna. Kannoin ostokset autoon ja saattelin naton sisältä autolle ja aloin kummastelemaan suureen ääneen, kuinka kaikki inva-paikat ovat täynnä. No eikö siihen viereiselle mersulle tepastellut kaksi reiptasta keski-ikäistä äijää rintakarvat pörhöllään ja vyölaukut roikkuen, omilla terveillä kintuillaan.

Sain hirveät separit. Merkuriuksen kokoinen herne työntyi niin syvälle poskiontelooni, että sen poistamiseen tarvittiin kaivinkonetta. Tuijotin äijiä, kunnes he alkoivat vääntelehtiä ällöttävissä sortseissaan. Sen jälkeen heristelin heille inva-merkkiä ja sanoin kuuluvalla äänellä, että jo on vitun törkeetä, ja että jos on sellainen onni, että on molemmat jalat tallessa ja liikuntakyky jäljellä, niin pitäisi iloita siitä, että voi kävellä sen kymmenen surkeaa metriä kauppaan (parkkipaikka oli aamupäivällä puolityhjä). Olin nousemassa autosta ja sanoin natolle, että nyt nää jätkät kuulevat kunniansa, kun mersuäijät luikkivat äkkiä kauemmaksi. Odottelin hetken ja koska nämä saatanan hannarit eivät palanneet mersulleen, peruutin pois ja näytin jätkille keskisormea, nato kannusti vieressä. Seuraavalla kerralla nakeloin kaikki invamerkittömät sikakuskit seinän ja pösön väliin ja soitan kylmästi jepet paikalle. Harmi, että juttu tuli mieleen vasta poistuttuamme paikalta.

Peruuttaessani nämä kaksi munatonta paskapäätä sitten hiipivät mersulleen.

Parkkipaikalla nähdään. Olen se ilkeä ämmä, jonka blondi likkakaveri ei kävele kunnolla ja joka osaa kaikki suomenkieliset kirosanat.