Valpurin puuhia

Piirrämme ulkorakennuksen luonnosta arkkitehtia varten ja olemme eri mieltä kaikesta, paitsi ulkomitoista. 60% pariskunnista eroaa. Kuinkahan moni heistä on syyllistynyt remontointiin tai omakotitalon rakentamiseen, ja mitä silloin tapahtuu? Veikkaan, että ison yhteisen projektin päätteeksi syntyy suuri tyhjiö. Yliorganisaattorista ja Suuresta Päälliköstä tulee taas vaimo ja mies, ja jos vuorosanat eivät muistu muutamassa kuukaudessa, suunnataan uusia projekteja kohti. Ehkä mielekkään yhteisen tekemisen ja ponnistelun jälkeen arki tuntuu lässähtäneeltä.

Mene tiedä. Meillä on vasta luonnos.

Kamppailin taas kukkapenkin aihion kanssa. Savi on sitkää ja periksiantamatonta, paitsi silloin, kun se on kuivaa. Silloin siihen ei pysty edes dynamiitti (ei sillä, että olisin kokeillut tai mitään). Etelänaapurimme, eestiläis-karjalainen pappa tuli taas jutulle. Sitten hän näki mieheni touhuamassa etupihalla:
-Jaaha, hän sanoi, ja alkoi tehdä lähtöä:
-Sinun mies tuli ulos.
-Jaa.
-Täytyy mennä, jos tykkää pahaa..

Katson epäuskoisena naapuriamme. Hän on mittaiseni, hieman puutarhatonttumaisen tukeva, valkotukkainen ja noin satavuotias. Mutta nähtävästi hänen itsetuntonsa on kuljettanut hänet voitokkaalla kohtalontraktorilla kolhoosilta kolhoosille ja lopulta tehtaalle Suomeen.

-Ei se ole mustasukkainen, sanon.

Pokan raivokas pitäminen on aiheuttaa halvauksen.