lauantaina, huhtikuuta 08, 2006

Silmitön silmäpako



Litistää ja kätkeä

Koin nöyryytyksen hetkiä. Ostin sellaiset mahaa litistävät sukkahousut (ei sillä, että sitä mahaa nyt tarvitsisi litistää, mutta olivat alekorissa) ja paketissa oli kuvitettu käyttöohje. Sellainen, että se paksumpi kangaskiila tulee eteen, eikä taakse. Siitä tuli jotenkin niin kertakaikkisen nolo, ällöttävä ja surkea olo. Tässä mulla on keväisen koirankakan väriset tarjoussukkahousut, joiden tarkoitus on litistää ja joiden mukana on käyttöohje idiooteille.

Toimin hyvässä järjestyksesä, ripeästi, viivytyksettä ja ääneti. Sujahdin sukkiksiin, vedin päälle hameen ja tuhosin todisteet. Filmimateriaalia olisi voinut käyttä erikoisjoukkojen koulutusmateriaalina. Samalta olisi ehkä tuntunut, jos olisin ollut 14 ja repusta olisi pudonnut koulun pihalla petauspatjan kokoinen ja -mallinen "nainen" -terveysside, esimerkiksi ysiluokkalaisten jätkien eteen. Ja joku yseistä olisi ollut se SinäMinä -novellin päähenkilö, jonka nimen etukirjaimista olisi sommiteltu päiväkirjallinen hempeitä ja riipaisevia ja syrämminkoristettuja runoja.

Nolo ja hävö

Saaran munasarjoja ihaillessani ja sukkahousujen kanssa punastellessani tulin ajatelleeksi, että naisen elämässä on hirveän noloja ja hävöjä alueita, jotka jotenkin omissa mielikuvissani ovat sitä naiseuden ydintä. En sano koskaan, että on ihanaa olla nainen, ellei se juuri sillä hetkellä ole jonkin psykofyysisen seikan tai asiantilan [PMS, gynekologikäynnit, palkkapäivä, bad hair day - noin joitakin mainitakseni] takia aivan erityisen ällöttävää ja pirullista.

Kaikki ne pikkuiset vaatekappaleet ja vempeleet, joiden tarkoitus on kuroa ja litistää tai pullistaa ja kohottaa, herättävät minussa epätoivoa ja ennen kaikkea inhoa. Ja lisäksi olen aivan vakuuttunut siitä, että vaatteita ei enää leikata sellaisiksi, että ne pukevat ja saavat ihmisen olemaan edukseen. Vyötäröt ja helmat loppuvat kesken ja ellet ole säikeinen anorektikko, jonka pullistumat ja kurvit koostuvat luusta, syntyy sinulle aivan taatusti makkaroita ja poimuja sinne, missä niitä ei todellisuudessa edes ole. Alastomana olen ilman muuta kuin meren vaahdosta kohonnut Afrodite, Ylväs Venus, Säteilevä Demeter ja Hekumallinen Istar mutta jo esimerkiksi matalavyötäröiset alushousut muuttavat vyötärön- ja lantionseudun urakkatyömaaksi. Sellaiseksi, jonka urakka kusee.

Tilanne on se, että normaalivartaloinen ja hyväkuntoinenkaan ei kelpaa enää vaatteilleen. Vaatteet eivät enää ole minua varten, vaan minun on muokattava vartaloni sellaiseksi, että se sopii vaatteisiin. Vaatteiden ei ole enää tarkoitus tehdä minusta hyvännäköistä ja tuntemaan oloani mukavaksi ja kauniiksi, vaan minun on oltava tietynlainen, jotta täydelliset vaatteet ripustuisivat ylleni aistikkaasti. Ja se on kyllä syvältä.

Naiseuden assosiaatiot: verta, hikeä, kyyneleitä

Miksi naiseuden ensimmäiset assosiaatiot liittyvät ulkonäköön, eritteisiin ja noloihin tilanteisiin? Epätasa-arvoiseen palkkaukseen? Epäuskottavuuteen? Naisten väliselle solidaarisuudelle huutonauretaan vieläkin. Ja millaiseen sävyyn naisvaltaisista aloista ja työpaikoista puhutaankaan!

Ainoa asia, josta olen itse valmis syyttämään naisia, on se, että me itse ylläpidämme vahingollisia myyttejä ja rakennamme mielikuvaa naisista juonittelevana kanalaumana. Tuskin systemaattisesti ja tuskin tietoisesti, mutta vahingossa, sivulauseissa ja tietäväisissä katseissa. Itse olen siinä pisteessä, että puuskahdan paskammarjat välittömästi ja refleksinomaisesti kohdatessani moista. Aah, se voimaannutti. Paskammarjat. Paskammarjat. Myös väärissä tilanteissa, väärille ihmisille ja blogissa.

Arkikokemus on kuitenkin ihan toinen: hankalat ihmiset ovat hankalia, oli se gender mikä hyvänsä. Ystävä on ystävä ja läheinen, vaikka hänellä olisi minkälaiset kromosomit. HUOMIO HUOMIO, M/S Jemory siirtyy nyt kromosomitasolle, pyydän matkustajia kiinnittämään turvavyöt ja poistamaan varmistimet.

Strategia

Sommittelin toissapäivänä mielessäni itserakkausstrategian ja jatkan samalla höyryllä MeNaiset -strategialla. Strategian paskammarjat -osio tulikin kuvailtua lyhyesti edellisessä taustaselvityksessä/kartoituksessa. Eli kun kohtaan tyhmiä ja haitallisia harhaluuloja, reagoin. Ja se reaktio ei ole se myötäily ja nyökkäily, hyvältä näyttäminen ja vaikeneminen. Ei kai meidän tarvitse hiljaa hyväksyä bullshittiä keneltäkään?

Aion myös lisätä työkalupakkiin joukon itseään toteuttavia ennusteita. Yksi niistä on se, että meillä on töissä ihana henki. Meillä on täydellinen äiti-tytär -suhde. Rakastan siskojani fanaattisesti. Minulla on erittäin läheisiä, korvaamattomia naisystäviä. Tunnen useita, vaikutusvaltaisia, erittäin fiksuja naisia, joita ihailen ja pidän esikuvanani. Tunnen useita Miina Väkivahvoja, jotka seisovat kuin graniittijärkäleet, vaikka ympärillä menisi äijää kuin pipoa. Naisporukassa on aina hauskaa. Naiset kertovat älyttömän hyviä vitsejä. Naiset tietävät paljon autoista ja rakentamisesta, maailmanpolitiikasta, kodinkoneista, vesieristämisestä ja kansantaloudesta.

Aion hokea ennusteita ja faktoja kaikille ja julistaa niitä kaikissa käänteissä ja jokaisessa tilanteessa.

Ps, miehet

Älykkäät, ihastuttavat miehet. Huumorintajuiset, mukavat, fiksut, kauniit, taitavat miehet. Korvaamattomat, rakkaat miehet, jotka luitte tämän pamfletin. Olette varmasti samaa mieltä ja ymmärrätte, että kysessä ei ole salaliitto, jonka tarkoitus on lietsoa sukupuolten välistä sotaa.

[Kuvassa Ruukin Ruusa, Tapio Ovaskan graniittiveistos, joka uhmaa H&M:n ylivaltaa Varkaudessa]

12 kommenttia:

-t kirjoitti...

*yhtyy asiaan & heiluttaa aatteen lippua sinnikkäästi*

(ne latistavat sukkahousut, ne on peelsepupista. varsinkin päihdöstilassa.)

Hyvin lausuttu!

Herkku kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Ihana kirjoitus kerta kaikkiaan!

(En vain meinaa päästä yli tuosta petauspatjavertauksen aiheuttamasta tyrskähtelystä.)

Saara kirjoitti...

Voi Jenni, sinä olet kyllä bloginnean lahja kaikille vatsaa litistäviin sukkahousuihin ahtautuville naisille. Tai mihin tahansa vaatekappaleeseen.

Kiitos tästä hienosta kirjoituksesta.

SusuPetal kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Push uppia, stay uppia ja litslätsiä seuraa aina fall down eli let it loose...

Tui kirjoitti...

Uskomattoman hyvä kirjoitus. Asiaa sisältävä, hauska, samastumiskohtia tarjoava ja optimistinen. Minun ei tarvitse kirjoittaa tänään naisista,, sinä teit sen jo. Omaan postaukseen riittäisi linkki kirjoituksestasi. Kiitos ja kumarrus (ei niiaus, koska en hyväksy niiailua).

Jenni kirjoitti...

Kiitos ihanista kommenteista, heilutetaan lippua, vaikka millaisissa boforeissa ja myrskyissä!

Anonyymi kirjoitti...

parhautta. nyt lähti kaikki ajatukset sellaiseen roman chariot raceen (mitä ihmettä se nyt on suomeksi...), että täytynee blogata aiheesta. muuten kommenttilootasi saattaisi alkaa paisua kaksosia odottavan rouvan lailla suorastaan giganttisiin mittoihin. tosin en tiedä olisiko se läheskään yhtä hurmaavaa gigantismia.
-strangelove-

Kaura kirjoitti...

Aah, mikä kirjoitus. Njam njam.

Päästelen nyt pienet assosiaatiot, jos sallitte.

Silloin kun itse olin nuori (juhlava aloitus, johon liitetään arvokas ilme) ja opettelin naiseksi pukeutumista, vaatteet olivat reilumpia vartaloa kohtaan. Oli omituista, millainen vaikutus naisellisella pukeutumisella oli miessukupuolen edustajiin! Rakkaus- ja seksikuvioissa oli hauskatkin puolensa (naisena, varmaan miehenäkin) mutta ei jaksais nyt millään sitä härdelliä enää, yyh. (Eikä onneksi tarvikaan. Kop kop.)

Naiseuden suurin hauskuus on itselleni realisoitunut enempi lähempänä kolmikymppisiä, kun on siunaantunut sellaisia naiskavereita, joiden kanssa voi päästellä naisremakkaa, jostain syystä sukupuoliriippuvaista remakan muotoa. Se sisältää mm. mehevää naurua epäilyttävistä syistä eikä kyyneleitäkään katsota nurjasti. Sitten on tuo äitiyshomma, joka on kyllä ihan huippua kans biologioineen (minun mielestäni, kaikkien mielestä ei).

Nykyään sanon ilman rienan häivää, että on ihanaa olla nainen.

Jenni kirjoitti...

Hei Strangelove, Roman Chariot Race?!? Nyt oon otettu, jos pystyn sellaisia reaktioita herättämään.

Kaura: sitä odottaessa, sitä odottaessa. Luulen, että olen siirtymässä "naisremakka" -vaiheeseen. Siihen outoon tilaan, jossa ailahdellaan itkijänaisista hysteeriseen huutonauruun ja fiilis on koko ajan voimaannuttava ja hyvä.

Helen kirjoitti...

Netittömän viikonlopun jälkeen tulin lukemaan viikonloppuna päivitettyjä, ja täältähän se helmi löytyi. Tässä postauksessa oli kaikki niin kohdallaan! Mahtavaa!
Myös tuo "naisremakka" tuntuu hyvältä sanalta ja elämänvaiheelta, siihen vaan nyt syvemmälle.

Jenni kirjoitti...

Kiitos Helen, ja Kauran luvalla riistoviljelen naisremakan puhki!

Kaura kirjoitti...

Sananviljely suotavaa! Eikä tarvitse sanoa KOPIRAITTI KAURA taikka edes TM, vaan ihan semmoisenaan menee.