sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006

Kevättä kliivitsissä

Siivoamme spontaanisti, kun asunto alkaa näyttää nöyhdällä vuoratulta pöllönpesältä. Sitten painostan miehen lenkille. Mies on hienostelija, hän ei "lenkkeile", mutta saattaa tulla kävelylle. Hän ei missään tapauksessa pukeudu verkkareihin, eikä suostu kahlaamaan sohjossa, rännässä ja koiranpaskassa.

Vakuutan, että 97% lenkistä on sivistynyttä, kuivaa asfalttia ja loppuosa kelvollisessa kunnossa olevaa soratietä.

-Eihän siellä ole löllöä?
-Ei!
-*ähinää, puhinaa, suhinaa ja puuskahtelua*

Minulla on Pohjois-Euroopan turhamaisin mies. Me olemme epäsuhtainen pari. Ehkä juuri siksi tämä juttu toimii. Puolet ajasta tuijotamme toisiamme asunnon eri päädyistä, epäluuloisina ja haavi auki ja yritämme raivokkaasti löytää saman kanavan kaiken avaruuskohinan ja meteorisateen ja viuhuvien tulikivien keskellä. Suhtaudumme toistemme ystäviin ja harrastuksiin kohteliaasti ja ymmärtäväisesti, kuin japanilaiset antropologit: "Hmm, kiinostavaa, mutta jätetään nyt tällä kertaa väliin" *jäykää hymyä*.

Kaltaisuus on tylsää. Haukottelisin leukani sijoiltaan, jos joutuisin elämään peilikuvani kanssa. Silloin, kun meillä on pahaa, se on Pahaa, mutta silloin, kun meillä on ihanaa, se on IHANAA:

Sitäpaitsi meidän ongelmamme ovat monisyisempiä ja vivahteikkaampia ja mielenkiintoisempia ja jännittävämpiä, kuin muilla. Väillämme on sukupuolisen eron lisäksi jonkinlainen sukupolvien välinen mariaanien hauta, kulttuuriero (Etelä-Pohjanmaa - Itä/Pohjois-Suomi) ja koulutustaustamme ovat ihan erilaiset. Ha! Repikää siitä ja pistäkää paremmaksi!

* * *

Sitaisin päähäni lenkille lähtiessäni huivin. Se assosioitui jotenkin välittömästi palmusunnuntaihin ja siihen, kuinka etenkin naineet naiset ovat monissa kulttuureissa peittäneet hiuksensa ja kuinka monet ortodoksit tekevät vieläkin niin esimerkiksi kirkossa.

Mistä tulin ajatelleeksi, että mikäli hurskaiden naisten on pitänyt peittää itsensä, ollakseen houkuttelematta miehiä sukupuolista siveellisyyttä loukkaaviin ajatuksiin tahi tekoihin, niin minkä hiton takia komeiden ja houkuttelevien miesten ei ole tarvinnut peittää vartaloaan ja hiuksiaan?

Siis tietenkin siksi, että passiivisten naisten ei ole edes haluttu ajatella olevan varsinkaan seksuaalisesti aktiivisia. Mutta minusta olisi vähintään reilua, että kaikki suklaasilmäiset lihaskimput ja kaiken maailman antit ja pellavapäiset viikingit voisivat ainakin huhtikuusta elokuuhun pukeutua kahteen, yhteenommeltuun, kukalliseen lakanaan ja pitää päässään isoa huivia.

27 kommenttia:

-t kirjoitti...

Siinä tuli isoa asiaa :-DD Kukkalakanat saavat mun ääneni myös. Epistä on se, että saavat komistukset vapaina ja näytillä kulkea meittejä ihastuttamassa. Nii.

Herkku kirjoitti...

Hihhih. Niin kerta!!

Jenni kirjoitti...

Joo, iso on tosin siivottu normaaliksi. Ei se kirjoittaessa noin isoo ollut, asianakaan. Ehkä se oli joku freudilainen fontti-lipsahdus. Omituisinta, ettei hooteemälläkään näyttänyt, että tässä kohtaa on tarkoitus huutaa keuhkot soikeena.

Freud. Nii.

Saara kirjoitti...

Tsihhih...

Jenni kirjoitti...

Saara kävi tirskumassa:) Vai pitäiskö sanoa. "Ja Saara nauroi..."

SusuPetal kirjoitti...

Järkyttävää, vasta nyt uskalsin palata takaisin -ihan oikeasti pelästytti se suuri fonttikoko, luulin kokeneeni ihmeparannuksen, kun näin näytön tekstin ilman laseja!
Lähdin heti kokeilemaan verettömän ihmeen vaikutusta ja törmäsin oveen.

Ihmeitä ei ole olemassa.

Piikkari kirjoitti...

Miten ihmeessä joku nelisilmä edes yrittää nähdä näytön ilman silmälaseja, paitsi jos on piilolinssit tai silmäleikkauslaaseri päässä?

Jenni kirjoitti...

Anteeks. Yritin kirjoittaa sen "ihanaa" oikein isolla, ja sitten kaikki hurahti järkyttävän kokoiseksi. Kiva tietysti kaikille lepakoille. Siis sillai huononäköisille. Ei siis huononnäköisille. Äh.

Louhi kirjoitti...

Oooh! Herkkulasta tulin tänne ja huomasin, että Jemory onkin nainen! Ihana yllätys.
Osaatpa suhtautua hurmaavan rauhallisesti eri paria olevaan mieheesi. ; )

Minullakin on turhamainen mies, jos pidetään vaikka kenkäpareja mittarina. Minä nimittäin häviän heti kättelyssä. Löysin muuton jäljiltä miehen kenkäpussin - sellaisen mustan jätesäkin piripintaan täynnä menomonoja.

Jenni kirjoitti...

Hei Louhi ja tervetuloa, Jemory on tosiaan "Jennin muisti", Jenni's memory... Nimi on vaan jäänyt, voishan se olla jotenkin informatiivisempikin, tai ees suomenkieltä...

Kuulostaa oudon tutulta tuo kenkähomma. Meillä on pukuja ja paitoja... Nylonpaitoja. Vintagea. Arhg.

Louhi kirjoitti...

Myös meiltä löytyy kaappikaupalla pukuja ja paitoja, joista mies on kasvanut ulos. Solmioita ja mustia (parittomia) sukkia on laatikkokaupalla, eikä niistä mitään voi laittaa kierrätykseen.

Kuulostaako nytkin tutulta? ; )

Jenni kirjoitti...

Ei, kun meidän miehen kaikki vaatteet ovat sopivia. Mies on vaatteidensa kanssa jämpti, minä en. Minulla ne orvot sukkaparat ajelehtivat, ja liian isot ja hiukan naftit ja tunnearvoltaan suuret...

Juha K. Korento kirjoitti...

”Väillämme on sukupuolisen eron lisäksi jonkinlainen sukupolvien välinen mariaanien hauta, kulttuuriero (Etelä-Pohjanmaa - Itä/Pohjois-Suomi) ja koulutustaustamme ovat ihan erilaiset. Ha! Repikää siitä ja pistäkää paremmaksi!”

Miten tuosta voisi pistää paremmaksi :) Luulisin, että jo pelkkä noin suuri heimoero riittäisi pitkälle, mutta sitten vielä tuo kaikki muu... Aikamoista. Lohdullista.

Anonyymi kirjoitti...

uskallapa koskea jemoryn nimeen niin aiheutan halvauskohtauksen piilottamalla jenkkimenestysoppaan de lillon kansien sisään. (se olisi hyvin traagista.)

kun kerran haastoit pistämään paremmaksi niin tässä tulee: minun toinen puoliskoni lienee antimateriaali-strangelove, jonka kohdatessa molemmat katoamme jättäen jälkeen vain positronisäteilevän 512kiloelektronivoltin kvantin.
-strangelove-

Jenni kirjoitti...

Juha J. Korento ja Strangelove, se vaan meinaa lohdullisesti sitä, että mahottomia yhtälöitä ei ole, on vaan vääriä keinoja, huonoa ajoitusta ja joskus mahdollisesti halua tutkia ruohon vihreyttä aidan toisella puolella.

Vihreetähän se, kyllä sen näkee tutkimattakin. Hö. Nimimerkillä parisuhdeterapeutti -Not.

Strangelove, olen vapaalla ja kieltäydyn ajattelemasta mitään kauhuskenaarioita. Viime viikolla löysin kyllä yhden jännityskirjan tavallisten kaunojen joukosta, ja sydämeni tykytti ainakin tunnin.

minä kirjoitti...

mikä on lohdullista ?

Jenni kirjoitti...

On lohdullista tietää, että on aivan mahdollista tulla toimeen henkilön kanssa (ja rakastaa sitä ja mennä sen kanssa naimisiin) vaikka tyyppi olisikin todella erilainen kuin itse on. Se on lohdullinen ja toivoa herättävä ajatus.

P.A.Jäppinen kirjoitti...

Jos puhutaan turhamaisista miehistä, niin minun suvullani olisi erittäin vahva asema aiheessa.

Minulla on itselläni erittäin niuhoasenne pukeutumiseen, mutta minulla on erittäin hyvin muodostunut omainen, joka muistuttaa minua Tatuoidusta Ruususta, jolla on likemmäksi 100 pikkutakkia ja 60 paria kenkiä.

Kyllä käy kateeksi

blogger kirjoitti...

mitäs sinä juhakoo pompit täällä vanhenevien naisten klubissa?

Juha K. Korento kirjoitti...

Noh, mikä kysymys!? Miksi ei! (tosin en ole havainnut, että tämä on VANHENEVIEN naisten klubi. kaikkihan me kyllä vanhenemme...). En ole kertaakaan täällä blogimaailmassa pysähtynyt ajattelemaan, minkä ikäistä jengiä missäkin pyörii.

Käyn niissä blogeissa, joissa on kiinnostavaa luettavaa. (Itse)ironiaa, mutta silti lämpöä. Vaikkei sitä ääneen kehdattaisikaan sanoa. Ehkä on niin, että miesten blogeissa tuppaa usein menemään pelkästään tuonne ironian puolelle. Se kun on turvallisin vaate.

Anonyymi kirjoitti...

bravo you!

Jenni kirjoitti...

Hei murut, olen 27. Älkää puhuko Jemorysta "vanhenevien naisten blogina" pliis. Korkeintaan varhaiskypsien.

Jenni kirjoitti...

*Kylmää naurua* sitten kun Korento ei enää käy, niin tiedän tulleeni aikuiseksi, jopa vanhaksi.

Ja tosiaan, hyvä vastaveto.

Eipä kylläkään ollut ensimmäinen kerta, kun tekstin perässä minut katsotaan +35-vuotiaaksi.

Juha K. Korento kirjoitti...

Kaikki ovat vanhenevia, myös 27-vuotiaat :)

Luulen, että täällä blogimaailmassa iän merkitys on paljon pienempi kuin reaalimaailmassa. Eri-ikäiset viihtyvät samoissa ympyröissä, kun määrittäväksi tekijäksi tuleekin se, millaisella taajuudella ihminen ajatuksissaan liikkuu. Tunnen lukemattomia itseni ikäisiä ihmisiä, joiden blogiin en haluaisin suin surminkaan eksyä. Ja toisaalta paljon kiinnostavia 50+ ihmisiä. Ei siinä sen kummempaa.

Jenni kirjoitti...

... kun sen iän merkitys on reaalimaailmassakin suhteellinen.

Joka tapauksessa hyviä huomioita. Ainakin ajatuksia herättäviä. Hehe.

Anonyymi kirjoitti...

siis juha on tarpeeksi vanha

` kirjoitti...

rppprove it