Pihalta kuuluu kirskahtelevaa ääntä. Ison kuorma-auton jarrut? Auton äänitorvi? Varhainen vappusireeni?
Iso fasaani. Lintumaailman Ridge Forrester: kookas, äänekäs, kaunis ja idiootti.
Tuossa se nyt seisoo kuusen alla, pää tutisten, raivokkaasti ympäristöään silmäillen, ja miettii, mitä pitää tehdä sen jälkeen, kun on nostanut koiven ylös. Se epäröi, kirkaisee ja muistaa, että sitten sitä on ojennettava eteenpäin. Entäs seuraavaksi? Se mulkoilee taas ympärilleen. "Rohkeasti vaan", huikkaan. "Skrääk!" karjaisee fasaani. Ja. Laskee. Arvokkaasti. Ohuen. Kinttunsa. Maahan.
Fasaani näyttää voitonriemuiselta ja tekee pää nykien, pienen, arvokkaan ympyrän.
6 kommenttia:
"Iso fasaani. Lintumaailman Ridge Forrester: iso, äänekäs, kaunis ja idiootti. "
Nyt se paljastui. Olet salaa terävän aforistinen runoilija.
Ah, miten osuva kuvaus! Niin fasaani.
Tui vei sanat suustani, vau, Ridge!
Pelkään fasaaneja. Yksi fasaaniemo on kerran yllättänyt minut housut nilkoissa, enkä kai toivu siitä koskaan.
Oijoi, pakko ihastella minunkin. Mikä kuvaus!
:D tästä en enää pysty palaamaan vanhaan kuvaani fasaanista, Seurasaari vilisee vain forrestereja, hii-tsih!
Herramunjee, kun illalla tulin nettiin bongattuani Ridgen useita kertoja (kerran hämmentyneenä lintulaudan alla, kerran metrin korkeudella kuusessa, kerran tiellä, mulkoilemassa närkästyneenä pakettiautoa, joka yritti tulla sen reitille) niin täällähän oli kommenttien paljous!
Kiitos ja punastus. On ne Fasaanit eikun Forresterit niin nättejä ja niin tyhmiä.
Lähetä kommentti