perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Hopeanuolen viimeinen matka

Missä on mitsupitsi?
Missä on mitsupitsi?
Täällähän minä!
Täällähän minä!
Mitä sulle kuuluu?
Romuttamoon viedään!
Lyttyyn vaan!
Lyttyyn vaan!

* * *

Hopeanuoli haettiin pois. Ajattele romukauppiasta. Kuvittelet hänet ehkä isoksi, rasvaiseksi kuorma-autoilijaksi, jonka housunpersaus roikkuu ja jolla on sinervä sänki, punervat silmät ja harottavat hiukset.

Hän on juuri sellainen. Ja jos hän on vähän krapulassa, hän ei osu kertayrittämällä liittymään vaan ajaa kuorma-autonsa vinoon niin, ettei sillä pääse eteen eikä taakse.

Kun kuormuri on viidennentoista kerran nytkähtänyt liittymässä entistä pahempaan asentoon, ja romuri on könynnyt ulos hytistä raapimaan niskaharjaksiaan ja pyllistelemään ja tutkimaan renkaiden asentoa ja sinä ajattelet, että itse asiassa mitsupitsistä saisi pienellä vaivalla kivan puutarhavajan, pihtisynnytetään kuormuri lopulta ulos pihasta, ja romupetteri soittaa kaverilleen.

Ajattele romurin kaveria. Kuvittelet ehkä, että hänellä on sukulakun värinen amerikkalainen pakettiauto, likainen huoltoaseman pipo. mahdollisesti farkkuliivit ja pitkä, rasvainen tukka.

Hän on juuri sellainen, ja hän vetää mitsupitsin pois pihasta, jonne romuri ei suostu enää yrittämään.

Ja me heilutamme hopeanuolelle märäksituristettuja pellehermanninenäliinoja.

Lisäys viiden minuutin päästä: romuri oli lähtiessään sanonut miehelle "Kerro musta kavereilles."

4 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Ja sitten kertoja oletkin sinä! Nämä miehet eivät tunnistaisi feminististä teoriaa, vaikka - no, jääköön assosiaationi kirjaamatta.

jemory kirjoitti...

Sepä se. Nämä miehet eivät tunnistaisi feminististä teoriaa, vaikka se juuttuisi vinottain heidän tienhaaraansa, eikä lähtisi, kuin hinaamalla.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Jos kuvaamasi romumiehet eivät olleet seutukunnalla melkeinpä legendaariset Hanski ja Peku (nimet muutettu tai sitten ei), niin... no sitten eivät olleet. Mutta kuvaus sopisi näihin lähes kummelimaisiin - kaikella hyvällä ja suurella kunnioituksella sanottuna - persooniin. Rohkenen väittää, että vaikka kuormuri voikin jäädä poikittain (hyvä, jos ei teillä kolhittu mitään) ja "virmassa" auton sivupeiliä kysymään tullut asiakas osoitetaan kiipeämään tikapuilla huteralle varastohyllylle penkomaan peiliä, joka "kyä se siälä piti olla" muttei ollutkaan, niin en silti menisi takuuseen feministisen teorian tai vaikka Nyqvistin teoreeman ymmärtämättömyydestä. Tämän sortin kaverit ovat usein yllättävimpiä. Me katsomme niin paljon ulkoiseen olemukseen - onhan ohimenevän tilanteen käytöskin osa sitä, pelkkää pintaa.

Jenni kirjoitti...

Hanski ja Peku eivät ollet tällä kertaa remmissä. Nämä olivat vielä asteen lähempänä sitä kummelilinjaa. Auto siirtyi kuitenkin onnellisesti mappiin Ö ja mistäs sitä ikinä siitä veminismistä tiätää:)