perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Jennilässä vietettiin eilen synttäreitä! Tai siis tavallaan ei vietetty. Lähdin aamulla maakuntakirjastokokoukseen. Mainitsin loppuvaiheessa synttäreistä ja sain onnitteluja ja tuhahduksia (muut rouvat ovat keski-ikäisiä ja eläkkeen partaalla). Sitten jatkoin tukka putkella seutukuljetusryhmään tarkastamaan seutukuljetusten tarjouspyyntöä (jossa huikea panokseni oli suunnilleen: "Tarvitseeko tarjouspyynnössä erikseen mainita, ettei kirja-aineistoa saa kuljettaa esimerkiksi turskankuljetusautossa?"). Seuturyhmästä siirryin sutjakkaasti kotiluolaan, jossa otin vartin rennosti. Sitten singahdin rattiin ja kuoron vuosikokoukseen ja harjoituksiin.

Kaupan kohdalla tein lukkojarrutuksen ja jyrkän kurvauksen marketin pihaan. Olin unohtanut, että tänään alkaa myös Happy Days.

Autoon istuessani huomasin, että auto ei käynyt enää tyhjäkäyntiä. Ajoin sen väkisin, kiroillen ja todella lujaa kirkon parkkipaikalle ja mies sai etänä puhelinneuvoa, kuinka a) konepelti avataan, b) kuinka sen sisältöä tulkitaan c) missä sijaitsee mystinen letku d), jonka pään on oltava suuttimessa e), jotta auto pysyisi tyhjäkäynnillä. Tapahtui kaksi verrattain yllättävää asiaa. Ensinnäkin löysin sen letkun ja keplottelin sen paikalleen (airam hampaiden välissä) ja toisekseen en liannut kermanvalkoista villakangastakkiani, vaikka sille oli luotu edellytykset. Oliko sen sijaan yllättävää, että ne olennot, jotka eivät ansaitse itseään miehiksi kutsuttaman, kiihdyttivät selvästi sauvomista (kyllä, pojat olivat sauvakävelyllä), kun huomasivat neidon pulassa, nauramassa hysteeristä huutonaurua kännykkään, ja repimässä ruosteisen japaninihmeen konepeltiä auki.

Mainitsin synttäreistä kuoroharjoituksissa ja sekakuoro lauloi onnittelulaulun. Vähänkö lapsellista, mutta ihanaa. Olen jo sen ikäinen, että voin avoimesti tunnustaa, että tykkään lahjoista, vaaleanpunaisesta ja minusta on kivaa olla huomion keskipisteenä.

Kuoroharkat loppuivat kahdeksalta, ja suhaisin anoppilaan, missä anoppi ja natot kestitsivät minua peuranjauhelihapihveillä ja valkomasipulipotuilla ja rinsessakakulla. NAM! Lisäksi sain kuvassa esiintyvät kukat ja koska kukkien saanti edustaa parhautta, pidän synttäreitä onnistuneena.

Ai niin. Tilasin laillisesti vihityn aviomiehen rahoilla netistä itselleni tämän uskomattoman rinsessakorun. Kiitos aviomies! Visa toimitetaan omistajalleen pyydettäessä.

3 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut:)

Anonyymi kirjoitti...

onnea :) ja myöskin väinölle. eikös nyt ole väinönpäivä? tai tässä joskus.
-strangelove-

Jenni kirjoitti...

Kiitos onnitteluista! Onnittelut välitetään myös Väinölle:) Arlalla ei vissiin oo nimppareita?!?