keskiviikkona, helmikuuta 15, 2006

Olet mitä syöt mitä olet

Oisko ittsestäs kivaa tulla haastetuksi ruokameemiin? Jos ois niin vastatkaa vapaasti, nyt en haasta ketään.

Sitä olet, mitä syöt ?

Mikä on salainen 'kun olen yksin kotona' syömätapasi?

Haa, niitäpä onkin paljon. Ensinnäkin syön usein kylmää ruokaa suoraan kattilasta. Porsastelen. Hörpin. Läikytän. Ahmin. Himo yhteen ruokalajiin saattaa syttyä aivan arvaamatta: teen yhden voikkarin ja jos se on täydellinen, teen niitä x-kappaletta lisää. Jälkiuunileipä, jonka päällä on sulatejuustoa, avokadoa, mustapippuria ja tomaattia on taivaallista. Samoin kuivattu varrasleipä tai hapankorppu oivariinin ja esimerkiksi syltyn ja herkkukurkkujen kanssa. Saatan vaivihkaa syödä hyvin suuren määrän juustoa, joskus minun pitää etukäteen päättä, kuinka monta voileipää syön, koska muuten niitä menee esimerkiksi kahdeksan.

Joskus syön punajuuria/leikattuja papuja/tankoparsaa/herneitä suoraan purkista ja joskus mikään ei ole niin hyvää kuin jääkaappikylmä maksalaatikko suoraan foliovuoasta nautittuna.

Tykkään myös omituisista pastoista: kaurapastaan voi sekoittaa vaikka avokadoa ja majoneesia ja ketsuppia ja AI kun se on hyvää.

Mitä ruokaan liittyviä fiksaatioita sinulla on?


Ei minulla ole... no saattaa minulla sittenkin olla.

Voikkari ei ole voikkari, jos siinä on vain makkarasiivu tai juustoviipale. Paras voikkari syntyy, kun sen päälle lastataan NIIN PALJON TAVARAA, KUIN SINNE MAHTUU. Kyllä. Esimerkiksi herkkusieniä ja leikkeleitä, pippurirouhetta, juustoa ja tomaattia.

Mielestäni puuro on ällöttävää, jos sinne sekoittaa mehukeittoa tai maitoa. Maustetuista jukurteista ainoastaan danone käy, muuten jukurtti saapi mielellään olla maustamatonta ja bulgarianjukurtin tyylistä, eli rasvaista ja lohkeavaa.

En tykkää hirveästi makeasta, mutta jos sitä alkaa oikein tuputtamaan, niin sitten se vasta onkin ällöttävää. Ruoan tuputtaminen on paras keino viedä toisen ruokahalu. Olen myös terveellisen safkan ystävä: syön aniharvoin karkkia (taloussuklaata ei lasketa karkiksi) ja tunnen aina syyllisyyttä siitä, että syön jotain niin epäterveellistä ja täysin turhaa. Sen sijaan, kuten mainittua, saatan vaivihkaa viipaloida puoli juustoa napaan, syödä pussillisen pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Kuivatut hedelmät ovat terveellisiä riippumatta siitä, kuinka sokeroituja ne ovat.

En juo juuri koskaan mehua tai limpparia, en ainakaan koskaan osta itselleni kotiin mehuja tai limppareita. Limpparin idea on ihan älytön, jumalattomasti sokeria ja keinotekoinen maku. Jano lähtee vedellä ja taju lähtee kahvilla. Tee on hyvää, etenkin kiinalainen tee.

Mitä ruokaa inhoat ja miksi?

Mulla ei ole inhokkiruokia, eikä ole lapsuudessakaan ollut. Jos ruoka on hyvin ja kunnollisista raaka-aineista tehtyä, se myös on hyvää. Olen lapsesta asti syönyt muun muassa silliä, maksaa, sipulia, sieniruokia ja homejuustoa. Joskus en pitänyt keitetyistä porkkanoista, mutta nykyisin pidän. Lipeäkalaan minulla on kohteliaat, mutta etäiset välit.

Mikä on ällöttävin ruokakokemuksesi?

Mulla on samantapainen kokemus kuin Jospallakin todella likaisessa kodissa syömisestä. Ruoassa ei sinänsä ollut vikaa. Mutta kaikessa muussa sitten olikin.

Mikä on ihanin ruokakokemuksesi?

Häämatkalla Prahassa saimme aivan täydellistä peruna-sieni-yrtti-sipulikeittoa: se oli vihreää ja paksua ja todella herkullista. Tykkäämme molemmat hyvästä, yksinkertaisesta ruoasta, esimerkiksi rauhassa syöty aamiainen voi olla parhautta, vaikka se olisikin suhteellisen yksinkertainen. Ystävänpäivänä toin kotiin arnoldsin muffinsseja, joita söimme teen kanssa ja se oli täydellistä.

Jos sinun pitäisi todella tehdä vaikutus ihmiseen, josta pidät, mitä ruokaa tekisit?

Tuoretta pinaattipastaa ja kylmäsavulohikastiketta. Kastikkeeseen tulee purjo, valkosipulia, kylmäsavulohisilppua ja esimerkiksi benevivan ruokakermaa. Päälle mustapippurirouhetta, tilliä ja parmesaania ja ehkä tiraus sitruunaa. Alkudrinkiksi käy vaikka napakka beherovkasnapsi, ruoan kanssa puolikuiva valkoviini ja jälkkäriksi pirtelöä tai hyvää jäätelöä, jonka päällä on appelsiinikermavaahtoa.

Tai ehkä minä häikäisisin hänet jollakin todella kivalla ja yksinkertaisella ruoalla, esimerkiksi hyvällä hedelmäsalaatilla kuohuviinin kera.

Kerro ruokaan liittyvä anekdootti, josta on tullut (ainakin sisäpiirin) lentävä lause!

Olin vaellusrippikoulussa isosena, toinen ryhmän isonen oli paras kaverini Mikko. Yhtenä päivänä kokkasin hernekeittoa ja musersin joukkoon näkkileipää suurukseksi (Mikon mukaan se oli pinaattikeittoa) ja näkkileivän ja pinaattikeiton yhdistelmästä on tullut paskan kokkaukseni symboli. Sittemmin olen kuulemma kehittynyt.

* * *

Tulipa pitkä posti! Ruoka on minulle todella tärkeää ja teen sitä mielelläni, joskin olen melko tarkka sen terveellisyydestä ja laadusta ja masennun, jos epäonnistun. Kerron toisen anekdootin. Luin tuossa Kauran blogia ja innostuin parsakaalikastikkeen reseptistä. Omasta mielestäni kyllä noudatin suurin piirtein (tapauksessani varsin laajoin kaarin ja levein siveltimenvedoin) ohjetta, joka sekin oli sellainen suuntaa-antava. Hyvää tuli, ei kuitenkaan paraskaali-(hyvä lipsahdus, setä Freud)-kastiketta vaan -keittoa. Kas näin:

Otetaan parsakaalia kiinni jalasta ja katkotaan nuput kattilaan, huilautetaan kraanavettä sekaan ja pannaan levy punaiselle.

Tässä vaiheessa joukkoon voidaan esimerkiksi liemikuutio tiputtaa.

Kolmen minuutin kuluttua otetaan sauvasekoitin ja suristetaan kaalit soseeksi. Lisätään kermaa tai kermantyyppistä valmistetta ja pestoa tai sovelias köntsä esimerkiksi koskenlaskijaa. Mausteeksi riittää se pesto, mutta itse rouhin aina kaikkiin ruokiin mustapippuria.

Syntyy keitto. Mutta jos teit vahingossa kastiketta, niin keitä salamana tuorepastaa sille kaveriksi! Tällaisia tapauksia varten ihmisellä pitäisi olla aina sekä koskenlaskijaa että tuorepastaa jääkaapissa.

3 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Paraskaalikeittokin on ihanata. Mutta mulla ei ole nälkä, ei ole nälkä, ei ole nälkä, ei ole nälkä. (Uskoinkohan? Nääh, täytyypä mennä tuonne ---->)

Jenni kirjoitti...

Kauhee murina... ai! Se on vaan Kauran tyhjä kauramoottori (auts, tämä puujalka on polvesta poikki).

Mullakaan ei ole nälkä. Enää:)

jospa kirjoitti...

Kiva että vastasit! Ja mukavaa huomata, että moni muukin ajattelee usein ruokaa... :) Tuosta hernekeitosta tuli mieleen, että eksäni oli armeijassa sissijoukon soppamiehenä ja onnistui jollain metsäreissulla polttamaan pohjaan 250 litraa hernekeittoa. Hänen naamansa ei unohtunut nopeasti armeijakavereilta...