sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Jarpaat

Viime päivien kelit ovat osoittaneet, että MITKÄÄN kengistäni eivät ole tarpeeksi lämpimät. Kokeilen erilaisia sukkayhdistelmiä ja huomaan silti, että ukkovarpaat muuttuvat autoillessa tunnottomiksi. Ajattelen rumia, toukkamaisen jaokkeisia toppakenkiä, jotka olivat muodissa 90-luvulla (minulla oli ainakin aniliinin punaiset ja valkoiset) ja kuinka keveitä ja lämpimiä ne olivatkaan. Ongelmana on, että kenkä ei voi samanaikaisesti olla sievä ja lämmin. Kokouksessa yhdellä opettajalla oli harmaat huopikkaat, saattaisin jälleen harkita isoäidin kaupittelua, jos voisin saada lapsuuden punaiset jantuset, kokoa 38, ilman kumipohjia.

Mistä tulikin mieleen, että unskalla oli yhtenä talvena täysin (jo silloin noin 20 vuotta sitten pois muodista menneet) hopeanväriset moonbootsit. Ne olivat todennäköisesti K-kenkä Järvisen vanhaa varastoa ja aivan käsittämättömän törkeän mahtavat: massiiviset, kolhot ja topatut. Sinä talvena tuli niin paljon lunta, että kattoja piti kolata ja penkat ylsivät melkein räystääseen. Unska sitten hyppäsi katon kolattuaan moonbootseissaan siinä metrin päässä odottavalle, näennäisesti kiinteälle kinokselle ja upposi nietokseen kainaloitaan myöten. Siksi napakka oli kuitenkin hanki, että vain eestaas nitkuttamalla hän sai avarrettua reikää sen verran, että pääsi kiemurtelemaan ulos. Mutta moonbootsit jäivät hankeen ja ne piti kaivaa ylös lapiolla. Muistaakseni me pennut ulvoimme naurusta ikkunan takana ja luultavasti toivoimme salaa, ettei moonbootseja, joita ukki kutsui mukupakeiksi, saisi ylös hangesta.

Monikaan asia ei ole inhottavampaa, kuin kylmät jalat. Paitsi jos jonkun toisen kylmät jalat etsiytyvät kutsumatta lämmittelemään vaikkapa vatsaasi tai selkääsi vasten.

8 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kun on riittävän kylmä, kannattaa hylätä halu olla sievä tai tyylikäs. Näin on.

terveisin huivi ja myssy, turkki ja villasukkasusu

Timo Virta kirjoitti...

pelkät villasukat ja trekkarit - ei koskaan palele jalkoja...

viive kirjoitti...

Joo, minua on ohjeistettu laittamaan alimmaksi, ihoa vasten villasukat, sitten vasta muut sukkakerrat. Muistin sen tosin vasta tässä nyt kun katselin kuvaa sinun hemulimaisistasi, joten en takaa niksin toimivuutta.

Elän toivossa että talven pakkaset olivat Helsingin osalta tässä.

Jenni kirjoitti...

Jos jostain saisi sellaisia 90-luvun toppakenkiä, jotka olisivat vaikka, hmm, vaaleanpunaiset ja niissä olisi vaikka, hmm, pieniä mustia pääkalloja niin tutkisin, onko kukkarossa muutakin, kuin yksinäinen matti. Jos lämpimät kengät eivät voi olla kauniita, niin eivätkö ne voisi olla edes hauskoja? Inhoan urheilullisia vaatteita muutoin, kuin urheillessa.

Timo Virta: nyt huijaat!

Viive: kokeilen tuota seuraavaksi!

Anu kirjoitti...

Minä pärjään pakkaskeleillä loistavasti Chewbacca-kengissäni. Eli nuo ovat tekokarvaiset moon bootsit, viime talvena ostetut (piti päivittää kuukenkäosasto kun edelliset, kymmenenvuotiaat hajosivat). Noihin kun laittaa pari kerrosta villasukkia sisään, tassut pysyvät lämpiminä.

Ja huopikkaitakin on muuten olemassa edelleen, niitä saa esimerkiksi Kankurin tuvasta Helsingissä.

Piikkari kirjoitti...

Mullapa on vielä huopatossut, punaiset Jantuset, jotka sain kahdeksanvuotiaana. Niihin ostettiin runsaasti kasvunvaraa ja vielä mahtuu villasukkakin alle näin parikytävuotta myöhemminkin. Tadaa! Ei muuten palele.

Olen näköjään ruvennut elvistelemään täällä alvariinsa asusteillani. Olen pahoillani, mutta itsepä aloititte. Nyt kyllä lopetan.

Jenni kirjoitti...

Anu ja Piikkari, hus siitä senkin elvikset,

t: Kade:)

ps. Anu: mahtavat karvatöppöset
pps. Kuvittelin kahdenksanvuotiaan Piikkarin hirmuisoihin huopikkaisiin ja kahvia meni nenään. Sitten ajattelin, että ehkä Piikkarilla on pieni jalka. Tai ehkä hän oli isojalkainen 8-vuotias, ja sitten kahvia meni taas nenään.

Anonyymi kirjoitti...

tuota moonbootsijuttua en kyllä muista, mutta helppo kuvitella...

"eskimo"-tyyliset talvisaappaat on ihan mukavannäköisiä ja lämpimiä.

itse kävelen kylmillä kengillä, jotka näyttää hyvältä. ei voi tinkiä. pitäis, mutta kun...

- Anna