Cousteau-geek

Ystävälläni on hillitön akvaario. Yli kahdensadanlitran vehreä allas, jolla on hypnoottinen vaikutus. Saan aina keskenkasvuisen riemukohtauksen näkiessäni taivaansinisiä rapuja, jotka ovat kaiken lisäksi saaneet taivaansinisiä rapuvauvoja. Ravut ovat akvaarion Lassila & Tikanoja, ne popsivat raadot ja jämät akvaarion pohjalta. Tiesitkö, että ravuille voi kujerrella ihan samalla tavalla, kuin muillekin lemmikeille? Kyllä voi! Voipas! Ja kalan syöminen on minusta eettisesti paljon arveluttavampaa, kuin vaikkapa nisäkkäiden popsiminen. Kaloille ei olla niin armeliaita, koska ne eivät osaa kiljua. No joo, argumentointini ei kestä lähempää tarkastelua, joten ottakaa se kevyenä kenttäprovokaationa ja tunteellisen kalainystävän kiintymyksenpurkauksena.


Minäkin haluan akvaarion, mutta akvaario ja yksiö on yhtä huono yhtälö kuin jääkaappi ja joulukinkku, tai naisten käsilaukku ja kaikki se kama, jonka pitäisi sinne mahtua (kuten kallopora ja vaihtoteräsarja). Eikä kaloihin voi soveltaa sitä ikivanhaa "ne seurasivat minua kotiin, voinko pitää ne?" -kikkaa(paitsi hyvin märkinä kesinä ja saaristossa asuessa). Ai niin, olenko maininnut, että olen harras Jacques Cousteau -fani? Yhteen aikaan yritin käyttää punaista pipoa, mutta se ei soveltunut ruumiinrakenteeseeni. Olisin myös halunnut biologiksi, mutta sekään ei soveltunut ruumiinrakenteeseeni. Kemiat eivät kohdanneet - tai minä en kohdannut kemiaa - enkä sen puoleen fysiikkaa tai matematiikkaakaan. Ainkakaan tarpeeksi tarmokkaasti ja usein.