torstaina, joulukuuta 22, 2005

Cousteau-geek


Ystävälläni on hillitön akvaario. Yli kahdensadanlitran vehreä allas, jolla on hypnoottinen vaikutus. Saan aina keskenkasvuisen riemukohtauksen näkiessäni taivaansinisiä rapuja, jotka ovat kaiken lisäksi saaneet taivaansinisiä rapuvauvoja. Ravut ovat akvaarion Lassila & Tikanoja, ne popsivat raadot ja jämät akvaarion pohjalta. Tiesitkö, että ravuille voi kujerrella ihan samalla tavalla, kuin muillekin lemmikeille? Kyllä voi! Voipas! Ja kalan syöminen on minusta eettisesti paljon arveluttavampaa, kuin vaikkapa nisäkkäiden popsiminen. Kaloille ei olla niin armeliaita, koska ne eivät osaa kiljua. No joo, argumentointini ei kestä lähempää tarkastelua, joten ottakaa se kevyenä kenttäprovokaationa ja tunteellisen kalainystävän kiintymyksenpurkauksena.


Minäkin haluan akvaarion, mutta akvaario ja yksiö on yhtä huono yhtälö kuin jääkaappi ja joulukinkku, tai naisten käsilaukku ja kaikki se kama, jonka pitäisi sinne mahtua (kuten kallopora ja vaihtoteräsarja). Eikä kaloihin voi soveltaa sitä ikivanhaa "ne seurasivat minua kotiin, voinko pitää ne?" -kikkaa(paitsi hyvin märkinä kesinä ja saaristossa asuessa). Ai niin, olenko maininnut, että olen harras Jacques Cousteau -fani? Yhteen aikaan yritin käyttää punaista pipoa, mutta se ei soveltunut ruumiinrakenteeseeni. Olisin myös halunnut biologiksi, mutta sekään ei soveltunut ruumiinrakenteeseeni. Kemiat eivät kohdanneet - tai minä en kohdannut kemiaa - enkä sen puoleen fysiikkaa tai matematiikkaakaan. Ainkakaan tarpeeksi tarmokkaasti ja usein.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Leffasuositus: Wes Andersonin ohjaama Steve Zissoun vedenalainen maailma. Riemastuttava elokuva etenkin Cousteau-fanille, mutta muutenkin näkemisen arvoinen.

Jenni kirjoitti...

Kiitos suosituksesta! Onhan siinä mureenoita? Onhan?

Anonyymi kirjoitti...

Eilen Simpsoneissa Homer osti pienen hummerin ja aikoi kasvattaa sen suureksi ja syödä sitten. Mutta hän kiintyi hummeriin ja alkoi ulkoiluttaa sitä kuin koiraa. Lopulta siinä kuitenkin kävi jokin vahinko ja hummeri kiehui kuoliaaksi päätyen kumminkin Homerin poskeen. Tuli vain mieleen tuosta ravuille kujertelemisesta.

Saara kirjoitti...

Minäkin katsoin aikoinaan kaikki Cousteaut, hommasin akvaarion ja korjasin sen vuotokohdat silikonilla. Kaikki kalat kuolivat vuorokaudessa. Olis kalloporalle töitä.


Mukavaa joulua Jennille ja siipalle.

Jenni kirjoitti...

Meilläkin on ollut lapsuuden kalakatoja. Akvaarioliikkeestä tuli uusi kultakala ja saastutti kaikki kalat jollakin inhottavalla kalarutolla ja sitten ne alkoivat pikku hiljaa uida selkää...

Siitä huolimatta meille tulee joskus vielä kaloja ja rapu, jolle voi kujerrella. Mutta jos vahingossa keitän sen, niin en kyllä syö sitä.