Väite siitä, että ihminen on syntyjään moniavioinen ja taipuvainen pettämään on paskapuhetta. Nyt en keksi nyt kauniimpaa sanaa. Itsekurin käsite liitetään kamalan mielellään kuntoiluun, ruokavalioon, opiskeluun, harrastuksiin ja aivan kaikkeen muuhun, paitsi parisuhteeseen ja seksikäyttäytymiseen. Mikä ihmisiä vaivaa? Nuori ja koulutettu henkilö ei pidä ollenkaan omituisena sitä, että herää aamukuudelta hikilenkille, mutta kavahtaa siveyttä ja absolutismia.
Kyse on valikoivasta askeesista, joka on uusin postmodernin itsepetoksen muoto. Ihminen nimittäin varsin harvoin joutuu sellaiseen punaiseen usvaan, jossa ei kykene hillitsemään viettejään. Jos joku väittää, että suostuu kyllä näkemään nälkää, muttei voi muka kieltäytyä syrjähypystä; voi tuottaa itselleen tahallisesti kipua kuntoillessaan, muttei pidättäytyä seksistä, niin minä sanon, että paskapuhetta. En ole vieläkään keksinyt parempaa ilmausta.
Meillä ei todellakaan ole sopimusta siitä, ettei kumppani pölytä vieraita orkideoja. Jeesus, kai sellainen on aivan itsestään selvää sopimattakin! Voin vain kuvitella, millaisia keskusteluja asiasta voisi käydä:
Jorma: Kuule Pirjo, kun tänään menet työpaikan tyttöjen kanssa baariin, niin ethän pane sitä karaokeisäntää?
Pirjo: Okei, mutta ensi viikolla aion harjoittaa haureutta kuntosaliohjaajan kanssa.
Jorma: Selvä, minä olen kolmantena pyöränä Jaanan ja Heikin luona. Pidä hauskaa!
Pirjo: Pusu!
Jorma: Pusu!
7 kommenttia:
Tuossa oli kyllä hyvä pointti. "Kyse on valikoivasta askeesista, joka on uusin postmodernin itsepetoksen muoto", siis toden totta.
Oh, taas sanoit sen mitä en olisi itse osannut muotoilla!
Jotenkin koko keskustelu vaan ärsyttää, koska olen niin vanhanaikainen ja tavis. "Olemme sopineet miehen kanssa, ettemme petä toisiamme". Geesus. Henk. koht. en haluaisi itselleni miestä, jonka kanssa pitäisi erikseen sopia pettämättömyydestä. Tai jolta toisaalta tarvitsisi kysyä lupa menemisiin.
Luottamusta kehiin, jumalauta.
Mutta mikä siinä niin kovasti ärsyttää, että ihmiset määrittelevät pettämisen eri tavoin?
No ehkä siinä on taustalla ajatus siitä, että sovittiinpa pettämisen rajoista tai ei, petetty kärsii silti eikä pettäjäkään varmaankaan voi hyvin. Kuinka kumppanin kanssa voi elää tietäen, että hän käy vieraissa? Miten voi olla varma, että kumppani ei vain käy vieraissa vaan löytää myös uuden kumppanin? Pysyykö kumppani sovituissa rajoissa?
En ole vielä tavannut yhtään toimivaa "vapaata suhdetta". Minusta yhdessä sovitut rajat esimerkiksi pettämisen suhteen (kuinka, missä ja kenen kanssa) eivät lisää turvallisuuden tunnetta eikä luottamusta vaan päin vastoin. Mutta se on varmaan omaa heikkoutta. Jotenkin vaan kuvittelen, että tulisin mielipuoleksi, jos tietäisin miehen touhuavan selkäni takana ja hän vieläpä tekisi sen avoimesti.
Ja koko pettämisen juju on jotenkin hämärä mulle. Miksi ihmiset pettävät? Onko elämä liian tylsää? Miten helvetissä kellään on aikaa tylsistyä? Jos tyypin tarvitsee purkaa seksuaaliset paineet, eikä oma kumppani ole paikalla, niin eikö silloin varmin konsti ole tutustua lähemmin omaan käteensä?
Ja lopuksi: en ole vielä törmännyt pettämisen erilaisiin määritelmiin ja jäänkin uteliaisuudella odottamaan, mistä on kyse. Lukemissani puheenvuoroissa pettäminen on lähinnä sitä perinteistä: suutelua ja seksiä vieraan ihmisen kanssa.
No, käyhän kurkkaamassa blogissani toiseksiuusinta kirjoitustani "Ihmissuhdekommentti".
Jenni, sä puhut asiaa!
Lähetä kommentti