Teen löydön. Olen juuri ajatellut tarvitsevani isoa matkakassia ja katsellut inhoten siskolta perittyä kokis -mainoslaukkua. Kokakola. Yök. Ja kuinka ollakkaan, jonkinlainen matkustavaisten hyvä haltija tai suojeluspyhimys kuulee ajatukseni, eikä pidä ylikansallisista trusteista, ja niin matkakeskuksen käytävässä nököttää hylätty marimekon kassi.
Se on rapainen ja tallattu ja tyhjä. Se on lysyssä kuin viisikymppinen kirjastonhoitaja. Ja ennen kaikkea se on laaja ja avara kuin Saimaa, jäykkää ja paksua puuvillaa, johon aika pystyy vain jonkin verran. Ja vaikka se on pelkkä likainen laukun kuori, ajatus laukusta, siinä kuitenkin on jo idullaan kaikki mahdollisuudet! Tulemalla minun matkaseurakseni se pääsee pois Itä-Suomesta (tosin se joutuu sinne takaisin jo jouluksi) ja kulkee mukanani Keski-Eurooppaan ja kantaa ja varjelee uskollisesti kamojani, seuraavat kuusikymmentä vuotta, maailman junissa ja lentokentillä ja henkilöautoissa.
Ja kohta se on kuurattu ja Minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti