Kauhon äidin varoituksista piittaamatta kukkuraisen lusikallisen sambal oelekkia uunipottujen joukkoon. Satsista tulee niin äpäkkä, että se pitää syödä ahmimalla ja mennä sen jälkeen sikiöasentoon peiton alle ainakin tunniksi, ja kuulostella, tuleeko maailmanloppu, ydinräjähdys vai mikä. Tulee uni, ja orastava mahakipu häviää. Ja niin chilin parantava vaikutus on todistettu jälleen.
* * *
Soitan niin harvoin esimiehelleni, että asioita on kertynyt paljon. Kuulen, kuinka hän yrittää meloa puhetulvaa vastavirtaan ja poimia vuoksesta sen olennaisen. Teen johdattelevia kysymyksiä, minkä seurauksena liitymme Nelliportaaliin ja saan miltei täyden tiedotusvastuun ja -vapauden kirjaston asioissa.
Ehkä hän herää yöllä (jostain syystä kuvittelen hänelle yömyssyn ja vaaleansinisen pingviinipyjaman, ehkä siksi, että haluaisin itse sellaiset) ja tajuaa, mitä tuli luvanneeksi. Minulla on ystävällinen esimies. Vastakohdat täydentävät toisiaan.
* * *
Joulu tulla jolkottaa. Se on suuri ja uhkaava, kuin vauhkoontunut, raivotautinen hirvi. Poistin kokoelmastamme dekkarin, jossa on keskeisessä roolissa raivotautinen hamsteri. Älä kysy miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti