torstaina, marraskuuta 10, 2005

Tylsä päre

Kahviton elämä jatkuu. Tai ryömii viimeisillä voimillaan eteenpäin. Ajattelen viikonloppua, jolloin olen luvannut itselleni aamusumpit pitkän kaavan mukaan ja kuumat himon väristykset kulkevat pitkin kehoani. Herramunjee, olenko lukenut liikaa halpaa viihdettä? Ja pitäisikö minun itseasiassa alkaa kirjoittaa sellaista?

Aurinko on laiska. Koira on laiska. Projektinainen on väsynyt. Viimehetken rutistuksen pitäisi olla sellainen iloisen hektinen pyrähdys. Nyt tuntuu siltä, kuin jurnuttaisin tervassa.

Paikallinen K-kauppa on pienempi, kuin kilpailijansa. Siellä on otettu sellainen kiva nähdä sua -asenne. Kaikki henkilökuntaan kuuluvat sanovat terve ja näyttävät ilahtuneilta. Tällaisina aikoina ei voi saada liikaa iloisia ilmeitä, vaikka maksaakin siitä. Käytän siis K-kauppaa.

Siinä, kun valitsee, ottaako kuviollista vai kuviotonta talouspaperia ja satsumoita vai mandariineja, soi taustalla K-kaupan omat propagandakuunnelmat, jotka ovat pökömpiä kuin Kauniit ja Rohkeat:

-[todella iloinen naisääni] Kiitos teille, oli tosi kiva ilta!
-[möreä miehekäs miesääni] Niin, kiitos. Ja ruoka oli tosi maittavaa.
-[ihaileva naisääni]Ja viinilasitkin ihan uudet, aitoa Iittalaa!

Juttu jatkuu ruokavinkeillä, joiden lomassa kehutaan paikallista K-kauppaa ja sen laadukasta valikoimaa.

3 kommenttia:

Katili kirjoitti...

Rispektiä, miten ihmeessä sä kestät ilman kahvia ? Itse en edes juo kuin pari kolme mukillista, mutta että ilman???

K-kaupan mainoskuunnelmat saavat minut täysin "löysäksi", tekee mieli osallistua hyllyjenvälikommenteilla :)))

Kirsti kirjoitti...

Ihana tuo Majakovskin motto tuolla ylhäällä!

Jenni kirjoitti...

En kestäkään ilman kahvia. Olen ihan hajalla. Tänään oli viikon kahvipäivä, jota odotin kuin viisivuotias karkkia.

Majakovskin essee oli mun gradun yksi riemastuttavimmista lähteistä. Graduprosessistakin voisi tietenkin blogata, kun se on turvallisesti takanapäin ja kun aihe kuitenkin oli aika jännä...