perjantaina, marraskuuta 11, 2005

Kahvipäivä kahvipäivä! [Vireystaso: totaalinen tärinä]

Lapsettomien parisuhteiden upeutta on saada keskittyä itsensä ja puolison lellimiseen ilman aikuismaista morkkista. Ihan kahvilla vaan meidän piti käydä [kahvipäivä kahvipäivä!], mutta kun siinä samassa pihapiirissä on useampikin tehtaanmyymälä niin poikettiin ihan katsomaan...

[Varoitus: seuraa nenän herneennyttäviä kulttuurisia stereotypioita ja verhottua seksismiä]

Harri Koskisen klubi-laseista olisi tullut kestoklassikko, jos ne olisi suunniteltu funkkis-aallossa. Hankimme hädissämme shampanjalasit, kun kuulimme, että sarja poistuu tuotannosta - kunnon kuvaa klubi barwaresta ei löytynyt kuin ulkomaisilta sivuilta. Sitten kolusimme kaikki Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan liikkeet saadaksemme täyden setin klubin jykeviä viskilaseja - kyllä, niitä uskomattoman tyylikkäitä, maskuliinisen eleettömiä möhkäleitä, joilla voisi helposti tehdä pikaistuksissaan miestapon. Löysimme viimeisistä poistoeristä vielä matalia tarjoiluastioita ja viimein tänään, 1-laadun klubi-olutlasit. En lataa kuvaa, koska se ei tee oikeutta klubitunnelmalle. Sen sijaan kehoitan joskus kaatamaan klubin olutlasiin Old Jock -oluen, pukeutumaan silkkiseen tupakkatakkiin, ankkuroitumaan nahkaverhoiltuun pormestariin (puutelistalla) ja panemaan tupakaksi. Aaaah. Löydä sisäinen äijäsi! Sujauta lahkeeseen tennissukkakäärö ja vedä savua henkeen asti. Orkideat tuovat asetelmaan miellyttävää tasapainoa.

Eikä siinä vielä kaikki,

[Varoitus: seuraa moraalitonta mainontaa ja aisteja kiihoittavia mielikuvia SEKÄ nenän herneennyttäviä kulttuurisia stereotypioita ja verhottua seksismiä]

Lähetin miehen autolle laatikoineen ja pussukoineen ja suuntasin Kultasuklaan tehtaanmyymälään viimeistelemään ostokset. En lataa kuvaa, koska se ei tee oikeutta vuosisadan vaihteen leivoskahvilatunnelmalle [ja sitä paitsi bloggaushetkellä suklaat ovat jo tutustumiskierroksella ruoansulatuselimistöön, ahneella on sokerihumalainen loppu]. Sen sijaan kehoitan joskus ostamaan käsintehtyjä konvehteja, kattamaan parhaan serviisin, hopeat, tätimäiset pitsit ja nauttimaan herkut kynttelikön valossa. Suosittelen ennen konvehtikahvikutsuja noin viikon hermoja raastavaa kahvilakkoa, koska sen jälkeen kahvipäivää (kahvipäivä kahvipäivä!) odottaa kuin kuusivuotias jouluaattoa. Löydä sisäinen suloinen myrkynkeittäjäsi! Korsetti ja puuteri auttavat eläytymään mielikuvaan. Kunnon jäkiruokaviskit Harri Koskisen klubi-lasista tuo asetelmaan miellyttävää tasapainoa.

2 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Minulla ei ollut tänään kahvipäivää(se on joka päivä), sen sijaan aah, lonkeropäivä(jota ei ole joka päivä) ja tärinä on taivaallinen. Kohta korkkaan.
Suklaata söin jo.

Jenni kirjoitti...

Kahvipäivä voisi aivan pian muuttua vielä valkoviinipäiväksi. Nam. Mutta kuinka paljon namia ihminen kestää? Kohta mieskin tulee kotiin...