Siksi minusta ei varmaankaan koskaan tullut kuvataiteilijaa: piirtäminen ja maalaaminen on tuskallista ponnistelua söhryltä tuhrulle, kohti täydellistä ilmaisua. En koskaan ollut tyytyväinen. Kirjoittamisen prosessi sallii keskeneräisyyden ja virheliikkeet. Akvarellia ei korjata, mutta tekstin voi purkaa ja koota yhä uudelleen. Ja sitä tämä on. Seikkailen välillä pyyhkimässä siveltimen blogiin ja sitten, lopulta, pakkoliikkeet rauhoittuvat ja jokin ongelmallinen irtokappale linkittyy yhdellä, elegantilla virkkeellä toiseen.
Kirjoittaminen on palapelin kokoamista, palat vain muuttuvat koko ajan.
Tämä näennäisen vaivaton kartoitus-kirjoitus -prosessi nousi tänään vaikeusasteikolla monta pykälää, kun luovuin kahvista. Juuri tällä hetkellä nähtävästi trooppinen mato kaivaa vasenta silmääni ja minun tekisi mieli heittäytyä matolle ja kirkua. Sen sijaan otan päivällisen päälle päiväunet, jotka eivät virkistä. Haluan päivittäisen huumeeni! Lisätäkseni kahvidouppauksen vaikeusastetta, olen siirtänyt keittimen ja teräspannut verkkokomeroon. Projektin päätyttyä olen muutenkin valmis Betty Ford -klinikalle.
Silmäilen uteliaana uusia blogeja. Helsinki girlfriendin takana on herkkä nuorimies, joka tahtoisi saada ihan oman tyttöystävän. Ensimmäisessä postauksessaan "MM" kertoo viettävänsä selvän viikonlopun ja aikovansa kutsua vieraan:
Kotona oleminen yksin lauantaisin on kurjaa, joten aion pyytää yhden muutama viikko sitten tapaamani tytön kylään. Tiedä vaikka saisi seksiä.Kuinka herkkää! Linkkasin, koska tahaton komiikka on usein paljon hauskempaa kuin sellainen väännetyllä rautalangalla ruoskiminen. Niin kuin nyt vaikka täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti