torstaina, lokakuuta 20, 2005

Miksi, oi miksi

Sarjassamme "Elämän suuria kysymyksiä"


  • Mikä on elämän tarkoitus? Onko tuonpuoleista? Miksi Jumala sallii kärsimyksen?

  • Voiko miehen ajatuksenjuoksua ymmärtää? Miksi "Tyttöjen saunailta" kuulostaa huonommalta ja väheksyttävämmältä kuin "Poikien saunailta" vaikka kummassakin tapauksessa joukko ihmisiä riisuutuu kylpeäkseen, napostellakseen, juopotellakseen ja luodakseen tarkan psykologisen kartan lähipiiristään?
  • Onko eläimillä tunteet? Jos ei, niin miksi minun on välttämättä saatava uskoa siihen, että koirani pitää minusta jollakin syvemmällä tasolla eikä ajattele minua ruoka- ja ulkoilutusrobottina?
  • Miksi härskit sähköpostikiertokirjeet ovat paljon hauskempia ja parempia kuin sellaiset, jossa Nalle Puhin hahmot kertovat ystävyydestä? Miksi kaikkein härskeimmät sähköpostikiertokirjeet tulee poikkeuksetta avattua aina niin, että viestin näkee viidestä kymmeneen ulkopuolista ihmistä?
  • Miksi meidän kunnan tekninen osasto kuvittelee, että alamme tekemään ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti teknisille kuuluvia hommia, vaikka me olemme kirjasto ja meidän tarkoitus on tuottaa kirjastopalveluja?

Olen ymmälläni elämän suurten kysymysten äärellä.

* * *

Testasin Coraline varjojen talossa -teoksen kauhistuttavuutta mieheen ja kerroin lyhyesti alkuasetelman. Mies ei halunnut kuulla enää mitään sen kohdan jälkeen, kun Coraline näkee mustat kiiltävät napit, jotka toinen äiti haluaa ommella Coralinen silmiksi isolla, hopeisella neulalla. Miehen mielestä kirja kuulosti aivan sairaalta ja sitten hän kääntyi selin ja alkoi mielenosoituksellisesti nukkua. Ihan niinkuin kauhujutun kertominen olisi loukannut hänen ansarikukkamaista miehen sieluaan.

Olen entistä kateellisempi Gaimanille, jolla on taito poimia tuttuja asioita ja tehdä niistä hyönteismäisen inhottavia, vääristyneitä ja aivan käsittämättömän kauhistuttavia. Sitäpaitsi Coralinessa oleva kuvaus kissasta on varsin todenmukainen: kissalla ei esimerkiksi ole nimeä, koska se tietää, kuka se on. Ah. Ja jos kissat osaisivat puhua, niistä useimmilla olisi todennäköisesti Coralinen kissan sarkastinen, kuiva ääni.

Ei kommentteja: