Uhosin tekeväni nyt syssylomalla normaaleja asioita, kuten katsovani tositelkkaria. Aiemmin ylvästelin jo sillä, ettei meillä ole sitä demonilootaa, mutta nyt ystävän luona majaillessa, lunastin lupauksen ja katsoin yhden kokonaisen jakson verran Big Brotheria.
Katsoin telkkarista, kuinka ihmiset katsovat telkkaria ja tunsin itseni ääliöksi.
Onneksi Big Brother -talon asukkailta näytti puuttuvan kiusalliset häpeän ja itsekritiikin tunteet. Ällistyttävää, että aikuiset tyypit poukkoilivat nisät ja kikkelit heiluen pitkin pihaa kuin idiootit. Talon lemmenpari lauloi hellyyttävän dueton. Yritin kuvitella, että kyseessä on tositeevee-parodia, Studio Julmahuvin taidokas sketsi, joka vaatii näyttelijöiltä hillitöntä pokkaa, mutta en onnistunut ja upposin pohjattomana vellovaan myötähäpeään.
Talon asukkaat ovat selvästi unohtaneet kamerat ja tuudittautuneet siihen kaikille tuttuun harhaan, että ihmiset näyttävät livenä paremmilta kuin valokuvissa. Eivät ne näytä. Ne näyttävät livenä aavistuksen pahemmilta, kuin valokuvissa.
Ja miten on mahdollista, että jokaisessa tositelkkari -sarjassa syntyy joku lemmenpari. Tarkoittaako se sitä, että noin joka kymmenes ihminen on itseasiassa "Se Oikea" vai imetäänkö ihmisen terve järki pois ennen kuin heidät viskataan kameroiden eteen? Eivätkö ihmiset tajua, että pitkä keskenään nyhjöttäminen saattaa sumentaa arvostelukyvyn ja sellainenkin idiotti alkaa näyttää hyvältä ja fiksulta, jonka päälle siviilissä ei edes oksentaisi? Ja mikä hitto saa tyypit parittelemaan kameroiden edessä kun tietävät, että iskä ja äiti ja isovanhemmat, itseasiassa koko suku ja ystävät ja kylänmiehet katsovat aktia telkkarista?
Ääh. Onneksi voin loman jälkeen taas vaipua ruusukuvioiseen, herttaiseen uutispimentooni. Ja lukea vain Pikkunaisia.
* * *
Kesken lomalomaloman iskee karmea väsymys. Lässähdän kokoon ja niissä osissa, jotka muodostivat ennen meduusaksi taantumista pääni, herää häijy jomotus. Epäilen alilämpöä, sellaista psykosomaattista käänteiskuumetta. Voisiko joku parantajanainen manata pois stressiä? Ettei tarvitsisi lomalomalomallaan sairastaa.
Seuraavana päivänä olen valloittanut aivoni ja ruumiini takaisin työltä: haravoin, käyn etsimässä kummilapsen kanssa sieniä. Haravoin ja kirjoitan tarinaa, joka on ollut valmis jo monta vuotta, mutta jonka dokumentointiin ei ole ollut koskaan aikaa. Mainitseninko jo haravoinnin? Kesken ulkopuuhien kummitytölle tulee surkea ilme. "Mentäiskö jo sisään?" Kummityttö nyökkää niin kuin kolmivuotiaat nyökkäävät, koko niskalla ja päällä. "Lisäksi mulla tuli jotain housuun", lisää kummityttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti