Väsymys on kuin sakeaa sumua. Pelloilla se näyttää aamutuimaan fantastiselta ja kasteen helmittämät hämähäkinverkot ovat kuin filigraanimaljoja kullanvärisellä sängellä, saalistajien öinen juhlakattaus, mutta pään sisällä ja kehossa... väsymys painaa otsaa ja silmiä, vetää ryhdin matalalle ja saa tekstin sekoamaan. Eskarityhmät. Kirjastonkäytönnopeutus. Väsymys tyhmistää ja hidastaa ja minulla on sentään kokouskia tänän. Muistan äkkiä, että erään kirjaston eräälle lainaamalleni työpöydälle jäi kaksi kirjaa. Jos luet tämän ja sinun työpisteessäsi ajelehtii tutkimusoppaita, niin ne ovat minun. Siis lainassa minun kortillani.
Miten hajamieliseksi sitä ihminen voi tullakaan? Jos nyt 26-vuotiaana sirottelen papereitani ympäriinsä, kylvän kirjoja ja muistiinpanoja, ripottelen lappusia kuin Hannu ja Kerttu pieniä, salakielisiä reittimerkintöjä, niin tuplaa luku ja tarkista, onko silmälasini jääkaapin ovessa, siinä kevytmaidon ja projektiraportin välissä. Herranen aika, jos pääni ei olisi kiinni minussa, niin hukkaisin varmaan senkin...
*herttaista, sovittelevaa naurua ja hermostunutta villatakin tupsujen näpertämistä*
Ei hemmetissä. Ei vielä. Ei taas.
Vihdoin projektimateriaali on kumuloitunut sellaiseksi keoksi, josta saa varmaankin aikaan kunnollisen, kriittisen raportin. Pieksän itsekurin ja luterilaisen työmoraalin yhdeksänhäntäisellä kissalla kaikki anarkian vallassa vaeletelevat ajatusriekaleet kokoon ja ajan sumun pois puistattavalla määrällä hyvin vahvaa kahvia. Da daa! Saisiko olla muodollisesti päteviä alaviitteitä?
(kuva: freefoto.com)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti