Selailen työpöydälle jätettyjä uusia käsityölehtiä ja kadehdin (taas) syvästi ihmisiä, jotka osaavat neuloa, virkata, ommella. Osaisinpa surrurrsuristella itselleni kurvinmyötäisen, roosan tweedjakun (suoraan Italiasta) tai "muuttaa selkeälinjaisen pöytälampun makuuhuoneen tunnelmanluojaksi hunnuttamalla sen organzalla." Suuressa piponumerossa virnuilee kolme teinipoikaa. Kerrotaan, ettei poikien virkkauskuume ota millään laantuakseen. Pojat ovat värkäneet katu-uskottavat myssyt ja hymyilevät kameralle kuin virkkaustaitoiset jakoavaimet. Olen kade, kadempi, kadein.
Joku selaa tätäkin lehteä, katsoo kaavat koko perheen tikkitakkeihin ja sanoo "helppo nakki, suorastaan piece of kakkunen" ja alkaa laulattaa Singeriään. Helkkari soikoon. Pitää kaivaa vaatehuoneen sedimettejä ja toivoa, että männävuotiset säärystimenraakileet löytyvät. Ja että muistan, miten nurja silmukka neulotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti