Ne ratkaisevat sentit

Iloitsen miehen lomasta, vaikka itse olenkin töissä: se on toiseksi parasta, kun yhteinen loma toteutuu sitten, kun mies eläköityy tai lehmät alkavat rullaluistella. Minusta on mukavaa olla töissä ja tietää että mies on kotona: rentoilee Väinön kanssa, soittelee levyjä ja tutkii molekyylin kokoisella fontilla painettuja levykatalogeja. Kuvittelen, kuinka hän juuri nyt istuu kodikkaasti huoneen nurkassa olevalla tuolilla, kumartuneena vaaleanpunaiselle paperille painetun lehtisen ylle. Hän tekee pieniä kryptisiä merkintöjä lyijykynällä sillä aikaa kun minä teen loistavaa uraa kulttuuri- ja sivistysammatillisella kentällä.



Kunhan lakkaan köyhtymästä, teen miehestä kotomiehen. Elätän perhettä. Alan myös piipun polttoon. Luen aamulla sanomalehden ja autoilen mustalla Chrysler PT Cruiserilla liituraitapuvussa kokouksesta toiseen. Minulla on silkkisiä neuleita ja antiikkinahkainen asiapaperisalkku. Käyn säännöllisesti kampaajalla enkä värjää tukkaani omituisilla väreillä. Jaksan hölkätä 45 minuuttia ja minulla on urheiluliikkeestä ostetut lenkkitossut. Olen oman elämäni rouva, toteutan minä-nainen-subjekti -projektia ja kirjoitan siitä kaikesta viiltävän tarkkanäköistä blogia.

Sellaiseen roolisuoritukseen tarvittaisiin kylläkin miehen palkka. Ne ratkaisevat sentit kun jäävät naisen eurosta puuttumaan - etenkin kun se on nuoren, kulttuuri- ja sivistysammatillisen naisen euro.