Moka

Haluaisin heitellä itseäni kivillä.
(Konfutsen veroinen ajattelija, 2000)

Minulla käy harvoin kylässä omia, henkilökohtaisia ystäviä. Heitä on noin kaksi (2) ja kun he ovat käymässä, minulla on tapana paneutua heidän viihtymiseensä. Eilen esimerkiksi unohdin oman mieheni. Mies oli repimässä remontissa olevaa maaseuturesidenssiämme yksin koko iltapäivän (niin kuin kaikkina muinakin iltapäivinä tällä viikolla), kun soitin hänelle, että lähden kyläilemään tulleen Legioonalaisen kanssa elokuviin. Sitten suljin puhelimen, ettei se vaan jäisi leffan ajaksi päälle ja siirryin kahdeksi tunniksi Sin Cityyn (joka ei ollut sarjakuvan veroinen).

Unohdin, että miesparan kotiavain on Legioonalaisella lainassa. Koko päivän raatanut mies ei päässyt elokuviin eikä edes omaan kotiinsa ja samanaikaisesti se inhottava, välinpitämätön narttu, jolla ei ole edes oikeutta kutsua itseään hänen vaimokseen, hulmusi pitkin kyliä Legioonalaisen kanssa.

Hyvityssuunnitelmana on jäähdyttää pullo giniä, tonicwateria ja sitruunoita lähelle nolla-astetta ja käyttäytyä koko illan, kuin haaremin orjatar, oli Legioonalainen paikalla tai ei.

Joskus se tepsii, jos asuvalinta on oikea.